Mietin tässä vähän, että alan karsia kaikenlaisia epäterveellisiä asioita elämästäni. Enkä tarkoita nyt fyysisesti epäterveellisiä, kuten sipsit ja sohvalla makaaminen, koska niitä on karsittu jo aika hyvin viimeisten parin vuoden aikana. Tarkoitan nyt semmoisia henkisesti epäterveellisiä asioita. (Vaikka toki se elämäntaparemontti tuo myös henkistä hyvinvointia).
Ennen ajattelin, että sanonta "keep your friends close and your enemies closer" on tosiasia, mutta nykyisin olen taipuvainen uskomaan, että elämä on ihan hitsin paljon helpompaa, kun vaan päästää ne "viholliset" lipumaan jonnekin kauas horisonttiin eikä enää vaivaa pientä päätään heillä. Jos toistuvasti tulee ahdistuksia siitä, kun toinen heittelee jotain täsmäpiikkejään, niin ei ole kovin järkevää altistaa itseään sille ehdon tahdoin. You've gotta let it fly, kuten otsikon biisi jatkuu (Aerosmith).
Osan toimenpiteistä olen suorittanut jo aikaa sitten. Olen esimerkiksi vähentänyt huomattavasti nettikommenttien lukemista, koska niistä sitä vasta huono olo tuleekin. Mutta sarkaa on vielä. Aionkin nyt alkaa tarkkailla ja kuunnella itseäni. Jos huomaan omassa käyttäytymisessäni tai ympäristössäni asioita, jotka toistuvasti aiheuttavat pahaa oloa, niin katkon ne pois elämästäni kuin huonot oksat. (Enkä tarkoita ketään ystäviä siellä nyt ollenkaan, ei tarvitse huolestua!)
Saattaahan tuo sitten tarkoittaa sitä, että vajoan yhä syvemmälle sinne omaan kuplaani (joka tässä vaalien jälkeen on ollut trendikäs ilmaisu), mutta siellä kuplassa on pehmeä ja pörröinen olla. Monien ihmisten arvot tuntuvat nykypäivänä olevan niin kamalan kovia, etten pysty jotenkin ollenkaan käsittelemään sellaista. Mieluummin elän kuplassa, jossa ollaan kilttejä ja kivoja toisille.
***
Mietin myös eilen illalla, että en taida enää kirjoittaa kovinkaan provokatiivisesti tänne blogiin. Tai provokatiivisista aiheista. Kommenteissa käytiin ennen kiivasta keskustelua. Nyt keskustelu on vähentynyttä, mutta se tuntuu pelkästään hyvältä. Syystä että se jatkuva vääntö ja vänkääminen oli kamalaa. Muistan vielä jokunen vuosi sitten, kun ahdistuin aina suunnattomasti jos blogiin kopsahti anonyymi kommentti. Nykyisin ei enää ahdista. Täällä on lähes pelkästään kivoja anonyymejä kommentoimassa. Osa ehkä vähän näsäviisaita, mutta... kukapa meistä ei olisi.
***
Luin hammastahnatuubistani: "rakkauden uusi ulottuvuus". Ajattelin, että onhan se ihan totta. On helpompi rakastaa ihmistä, jolla on puhtaat hampaat eikä hengitys haise. Oikeasti siinä luki raikkauden.
21. toukokuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Toi trendikäs kuplassa eläminen on kyllä mielenkiintoinen juttu. Musta on ihan normaalia, että kaikki meistä asuu jonkinlaisessa kuplassa. Ongelma siitä tulee silloin kun ihminen ei tajua sitä itse, vaan huutelee viisauksia sinne oman kuplansa ulkopuolelle. Silmien sulkeminen ulkopuoliselta tekee elämästä helpompaa, mutta samalla katoaa perspektiivi aika moneen asiaan. Ja tämä ei nyt ollut mikään moite, vaan tulipa vaan mieleen kuplista ja omalla mukavuusalueella olemisesta tai sieltä pois kurkkmisesta.
Varmaan se kupla voi olla läpinäkyvä, ainakin sisältä ulospäin. Silloin tietää, että ulkopuolella on jotain muutakin, mutta limääräinen älämölö jää sinne ulos.
-a, totta turiset. Toisaalta mä koen myös toisinaan, että jos mä jään tänne omaan kuplaani enkä huutele toisiin kupliin, niin sitten ne toiset niissä omissa kuplissaan saavat elää onnellisina harhaluulossaan, että koko maailma on sellainen kuin he kuvittelevat. Osasinko selittää? :D
Joskus kyllä olisi helpompi sulkea silmät ihan vaan kaikelta, mutta en taida osata elää semmoista elämää. Olen liian hanakka huutelemaan niihin toisiin kupliin.
Lupus, hyvä ajatus. Vähän niin kuin, olikohan se joku Salainen Agentti 86, jolla oli semmoiset kuplat, jotka vedettiin päähän kun puhuttiin salaisia asioita. Tosin sen tarkoitus oli kai enemmän olla päästämättä omaa puhetta ulkopuolelle kuin sitä ulkopuolista puhetta sisäpuolelle. Toisaalta onneksi nykyisin on niitä semmoisia äänieristäviä korvatulppakuulokkeita.
Lähetä kommentti