generated by sloganizer.net

17. helmikuuta 2020

Eikä muita enkeleitä ole olemassakaan

Vähän yli kaksi vuotta näköjään meni, kun kaivoin tämän blogin salasanan naftaliinista. Tein sen nytkin raskain sydämin, sillä rakas kanssabloggaajamme Zepa, Ana, millä nimellä hänet tunsitkin, on eilen nukkunut pois pitkän sairauden uuvuttamana, niin kuin tapana on sanoa.

Kulje valoa kohti, Ana!

***


Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen 
saan kulkea rajalla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, olen pilven lento, 
olen kasteisen aamun pisara hento. 
En ole poissa, vaan luoksenne saavun mukana jokaisen 
nousevan aamun 
ja jokaisen tummuvan illan myötä 
toivotan teille hyvää yötä. 

 – Vuokko Laatio

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa kurja uutinen, mutta jotenkin sen arvasinkin kun bloginsa hiljeni täysin noin kuukausi sitten tehdyn viimeisen postauksen jälkeen.

Rauha hänen muistolleen, juttujaan oli aina mukava lukea.

-S- joka ei nyt jaksa kirjautua

Veela kirjoitti...

Voi, kiitos kun kerroit.

annikki kirjoitti...

voi miten surullinen uutinen

Anonyymi kirjoitti...


Kiitos, kun kerroit. Surullista. :'(

Ja vaikka olitkin suruviestin asialla, niin hyvä oli kuulla sinusta. Että olet siellä jossain. Kaikkea hyvää. <3