Tuota Korhosenerottamisestaseurannutta keskustelua on huvittava seurata. Huvittava lähinnä siksi, että jos ei naurattaisi, niin sitten varmaan itkettäisi. Ja koska olen aina niin ajan hermolla, niin kirjoitan tästä nyt vasta.
"Nyt jokainen feministi ja lesbo uutismediassa haluaa tulla kaapistaan. Mielestäni onkin tuulettamisen paikka ja palauttaa uutismedia uutismediaksi mediasexikkään uusmedian sijaan. Kaikenlaiset perversiot ovat lisääntyneet juuri uutismedian sexikkääksi tekemisellä. Mikäpä sen värikkäämpää kuin lesbo ja feministi tuputtamassa ajatusten vulvaansa.
Nuorisolle on arvojohtamisen aikana annettu kuva, ettei voi menestyä jos ei ole poikkeava kuten esim. lesbo tai ärrävikainen. Nyt nuoriso kilpaa haluaa lesboksi. Ne jotka tuntevat itsensä ääriheteroiksi, kokevat tilanteen tukahduttavana ja ryhtyvät epätoivoisiin tekoihin."
No huh huh... Kaikenlaiset perversiot lisääntyvät ja nuoriso luulee, ettei voi menestyä ellei ole poikkeava! Feministit tulevat kaapeistaan! Ja mitä tarkoittaa äärihetero? Onko äärihetero sellainen, joka ei suvaitse muita seksuaalisia suuntauksia, vai olenko minä äärihetero, koska en pysty kuvittelemaan rakastuvani tai rakastelevani naisen kanssa? En ole vielä tuntenut tarvetta ryhtyä kuitenkaan mihinkään epätoivoisiin tekoihin.
Simon kirkkoherra Seppo Lohi sanoo samaisessa artikkelissa, että lestadiolaiset olisivat joukkoperuuttaneet Lapin Kansan tilauksiaan, mikäli Korhonen olisi valittu päätoimittajaksi. Ihmettelen vaan, että miten ne lestadiolaiset olisivat tienneet Korhosen lesboudesta, jos kerta ne Alma Median tyypitkään eivät tienneet, vaikka olivat itse haastatelleet ja pyytäneet Korhosta päätoimittajaksi. Vai kuvitteleeko joku, että Korhonen olisi muuttanut Lapin Kansan samantien jonkinlaiseksi lesbojen ja homojen rietastelukentäksi? Eiköhän ammattilainen ole ammattilainen, riippumatta rodusta tai suuntauksista ja muista. Tai ainakin pitäisi olla.
***
Tuosta tuli muuten mieleen toinen erilainen, mutta omalla tavallaan huvittava juttu. Muistattehan ne DNA:n tai vastaavan mokkumainokset, joissa se irstas partionjohtaja yrittää saada ne partiotytöt jäämään kanssaan tavalla tai toisella sinne metsään? Nythän siitä mainoksesta on aika moni (melkein kymmenen) valittanut, että siinä esiintyy seksuaalista ahdistelua tai sen yritystä, ja sen vuoksi kampanja on lopetettu. No siis... Sehän on totta että se ukko siinä yrittää lähennellä niitä partiotyttöjä, mutta eikö niissä mainoksissa juuri nimenomaan tehdä pilaa sen ukon kustannuksella? Että tyyppi on vähän epätoivoinen ja säälittävä. Sitä paitsi ne partiolaistytötkin on siinä aivan selkeästi jo täysi-ikäisiä, enkä minä ainakaan ole ajatellut, että siinä yritettäisiin esittää pikkutyttöjä. Onko siis niin, että seksuaalinen ahdistelu ja muu vastaava lakkaa olemasta, jos olemme niin kuin ne kolme viisasta apinaa (tai tämän postauksen tapauksessa kolme viisasta Tux-pingviiniä): ei näe, ei kuule, ei puhu?
Seksuaalinen häirintä on ihan perseestä oikeasti, mutta kyllä ne mainokset minusta oli ihan hauskoja ja taas jotkut ovat olleet ilonpilaajia.
Ps. En ota kantaa siihen mitkä olivat oikeat syyt noiden Korhosen potkujen taustalla, kerta en ole ollut kärpäsenä katossa.
Teen loput tuosta aiemmasta musiikkimeemistä nyt mp3-soittimeni soittolistalla. Siellä on vähän erilaisempi soittolista kuin tietokoneellani. Ja paljon kappaleita, joiden yli hypin jatkuvasti. Ja nyt otan sellaisen biisi per bändi -tyylin, ettei mene liian yksitoikkoiseksi. Lukekoon ken jaksaa. Kuka ei jaksa, ei tiedä mitä menettää!
Let's mentti, sanos Pentti. Ehe hee.
26) The Who - My Generation Tämä on hyvä biisi. Tästä tulee aina mieleen tämä video, jossa The Zimmersin seniorit rokkaavat tämän kappaleen. Joskin alkuperäinen on parempi, mutta kai tuo on sanomattakin selvää...
27) Rage Against The Machine - Killing In The Name Ensimmäiset muistikuvat tästä kappaleesta on jostain 16 vuoden iästä. Äiti oli nauhoittanut musiikkia meille tytsyille Headbanger's Ballista musiikkikanavalta, kun kyseinen ohjelma tuli niin myöhään, ettemme saattaneet itse valvoa. Joukossa oli myös jokunen RATM:n biisi, kuten tämäkin. En ehkä silloin arvostanut niitä niin, mutta muistan yhden miespuoleisen hulttiokaverin arvostaneen ja luukuttaneen niitä videoiltamme liian kovalla (naapureiden mielestä tod.näk.).
28) Spin Doctors - Little Miss Can't Be Wrong Tämäkin on tuttu jostain teinivuosilta. Spin Doctors on vaan niin ihana. Ei näin symppistä ja possaria meininkiä voi ollakaan. En ole yleensä riemukkaan musikin ystävä, mutta tämä ei ole mielestäni riemukasta vaan silkkaa hyväntuulisuutta. (Okei, ehkä tuo video menee jo vähän yli väriroiskeineen ja ilakointeineen, mutta kappale on hyvä). Mitä lie näillekin tapahtunut sitten 90-luvun?
29) Disco Ensemble -Drop Dead Casanova Suhtautumiseni Disco Ensembleen on vähän kaksijakoinen. Tavallaan tykkään, mutta tavallaan sitten taas... Jotenkin ne kappaleet toistaa itseään. Ja olenhan niitä (muiden muassa) menossa katsomaan loppukuusta. Tämä kappale on ihan jees (joskin olen vähän kyllästynyt siihen jo). Won't you drop dead!
30) Maj Karma - Ukkonen Tämä oli ehkä Maj Karmalta se biisi, josta tajusin, että tämä bändihän parantaa musiikkiaan kuin lehmä juoksuaan. Anteeksi nyt vaan niille kaikille faneille vuodelta kaksi ennen käpysotia, kun Maj Karma oli vielä kauniit kuvat jne., mutta Ukkonen on kyllä Maj Karman paras levy tähän mennessä. Väkisin kyllä nykyään ajattelen yhtä tyyppiä aina, kun kuulen tämän kappaleen.
31) Queen - Another One Bites The Dust Mitähän tästä nyt sanoisi... En ole mikään Queenin superfani, mutta tykkään joistain kappaleista ja arvostan Freddie Mercurya musiikintekijänä hyvin paljon. Etenkin Bohemian Rhapsody on aikamoinen nerokkuuden osoitus.
32) Alice In Chains - Dam That River Ah, Alice In Chains... Tätä parempaa bändiä ei ole, ei ole ikinä ollut, eikä ikinä tule. Pisteloppustop. Huippu biisi tämäkin. Niin joo, ja Laynella on rocklaulajista paras ääni ikinä. Ei tarvi varmaan jatkaa, olen tehnyt pointtini jo riittävän selväksi?
33) Red Hot Chili Peppers - The Zephyr Song Tämä ei varmastikaan ole RHCP:n paras kappale. Hyppään melko usein yli, mutta toisaalta sitten taas kun pysähdyn kuuntelemaan tätä, niin se onkin yllättävän hyvä. En tiedä mistä johtuu ennakkoluuloni tätä ihan kelvollista kappaletta kohtaan.
34) Roger Miller - King Of The Road Okei. Tämä on sellainen biisi, jonka olen kopsannut äidin musiikkikansioista itselleni. Ihan mukava ja leppoisa kappale.
35) Linkin Park - Faint Tämä nyt ei ole läheskään paras Linkin Parkin kappale, vaikkakin ihan hyvä. Tuosta biisin alkuvingutuksista tulee aina väistämättä mieleen Britney Spearsin Toxic. (Toim.huom. Faint oli ensin!)
36) KT Tunstall - Other Side Of The World KT Tunstalliin taisin tutustua ensimmäistä kertaa Late Night with Conan O'Brienissa. Yksi niistä harvoista naismuusikoista, joista tykkään ihan oikeasti. Tämä on kaunis kappale. Jos ette muita näitä jaksa kuunnella, niin tämän suosittelen kyllä kuuntelemaan. "I wish it were simple, but we give up easily, you're close enough to see that you're on the other side of the world to me"...
37) Foo Fighters - But, Honestly Taaskaan ei parhaita Foo Fightersin kappaleita. Ihan kaunis biisi, mutta ehkä vähän liian rauhallinen minun makuuni.
38) The Doors - Moonlight Drive Doorsista tuleekin varsinainen flashback teinivuosiin. Doors nyt vain on Doors, ehkä ainut yhtye joka on kulkenut tiiviisti mukanani viimeiset 15 vuotta. Ja Moonlight Drive on hyvä kappale. Tietty.
39) Slipknot - Duality Selkeästi Conan O'Brien on vaikuttanut musiikkimakuuni... Nimittäin pidin ennen Slipknotia ihan kamalana ja sitten ne esiintyivät livenä Conanissa. En ensin oikein halunnut myöntää itselleni, että se kuulosti hyvältä, mutta pakko se sitten oli lopulta. Ja marraskuussahan ne nähdään livenä. I Push my fingers into my eyes...
40) Velvet Revolver - Superhuman Ei taaskaan kyseisen bändin parhaita kappaleita. Toisaalta ei myöskään läheskään huonoimpia, koska osa Velvet Revolverin tuotannosta on melkoista kuraa, valitettavasti. Tykkään Scott Weilandin äänestä kovin. Ja kropasta, köh...
41) Louis Armstrong - Stardust Louis Armstrongilla on ihana ääni! Rakastan hänen lauluaan ja skata sekä myös trumpetin soittoaan. Tämä kappale tosin on sieltä vieraimmasta päästä.
42) Janis Joplin - Piece Of My Heart Janis Jopliniin minulla on vähän sellainen viha-rakkaussuhde. Tai no ei viha ollenkaan, mutta läheskään koko tuotantoa en jaksa kuunnella. Mutta parhaimmillaan Janis on mahtava. Kuten tässä kappaleessa.
43) Stone Temple Pilots - Sex Type Thing Nuorena tunsin STP:ltä vain niitä Plushia ja Interstate Lovesongia. Tämä on hiukan raskaampaa STP-kamaa. Tykkään, tykkään! Weilandin kroppa ei tuolla videolla ole ihan yhtä luikku vielä kuin näinä päivinä. Ei sillä, että olisin jotenkin fiksoitunut siihen...
44) Kotiteollisuus - Vieraan Sanomaa Äh. Olen ehkä eniten kyllästynyt tähän Kotiteollisuuden kappaleista. Kai siksi, kun sitä soitettiin niin paljon silloin kaikkialla. Ihan hyvä biisi kyllä, tietty. Ja tuo video on kuvattu siinä kahvilassa, jota ei enää ole, josta Brimpsukkakin kerran raportoi.
45) John Lennon - Mind Games Miksi tämä soitin arpoo kaikilta bändeiltä ja artisteilta aina ne tylsimmät kappaleet? No ei voi mitään. Lennonin Johnppa oli hyvä jätkä. Tykkään!
46) Spencer Davis Group - Gimme Some Lovin' Taas näitä äitiltä pöllittyjä biisejä. Tämä svengaa ja groovaa ja vaikka mitä. Tykkään kovasti! Täytyy kyllä sanoa, että kun katselin äsken tuon videon ekaa kertaa, niin olisin kuvitellut kappaleen laulavan aivan eri näköisen tyypin. Ehkä jopa mustaihoisen...
47) Lovin' Spoonful - Daydream Jälleen äidin opit ovat menneet perille. Tämä on kerrassaan ihana kappale. Ja muistatteko vielä kuka tämän lauloi tämän vuoden American Idolsissa? Niinpä.
48) Hector - Olishan Se Hienoo Tässä kappaleessa on nerokkaat sanat! Tätä ei valitettavasti löydy Youtubesta. Kuuntelin Hectoria joskus vuosituhannen alussa enemmänkin, mutta siihen liittyy muistoissani seikkoja, jotka tällä hetkellä vielä tekevät liian kipeää. Ei kuitenkaan koske tätä kappaletta se. "Hei olishan se hienoo jos vois olla just se tyyppi, johon aina hyvät tyypit rakastuu."
49) Tehosekoitin - Pahan Ilman Lintu Ja taas ei läheskään paras kappale tältä bändiltä. Tehis on kyllä selkeästi ihan aliarvostettu. Tykkään, etenkin livenä tykkäsin, ja Tehiksen Otto on ihku!
50) Sex Pistols - God Save The Queen Kyllähän te kaikki tiedätte mitä Sex Pistolsista ajattelen. Ramonesit ja muut jenkkipunkit ei ole mitään Sex Pistolsin rinnalla. Nih! Kuuntelin Sex Pistolseita joskus 15-veenä ja löysin heidät uudestaan kymmenen vuotta myöhemmin. Punkpunk!
Enkä jaksa oikolukea. Taidan aina selittää aivan liian pitkästi kaikki asiat... Onnittelut, jos jaksoit tänne asti!
Olen varmasti menettämässä vähäisenkin järkeni. Alustuksena kerrottakoon, että viime viikolla etsin tuskissani jotain tiettyä vaatekappaletta vaatekaapeistani ja lopputulos oli sellainen, että olin viskonut raivopäissäni aika paljon vaatteita eteiseni lattialle. Enkä tietenkään ollut jaksanut viikata niitä takaisin kaappeihin, koska se jo ajatuksena rasitti aika paljon. Myöskin kengät sekä kaikenlaiset mainospostit (ei edes ilmaisjakelu vaan osta sitä ja tilaa tätä ja Kelan sanomat ja Kirkkosanomat jne. jne.) usein valtaavat eteisen lattian ennen kuin kiikutan ne paperinkeräykseen (postin siis, en kenkiä). Lopputulos on siis kaaos eteisessä. No, viime yönä en meinannut saada millään unta. Torkuin huonosti ja vatsaan sattui ja alkoi närästääkin, jonka jälkeen aivot rupesivat tekemään ylitöitä ja puski jotenkin ahdistava olo. Jostain syystä kaiken sen ahdistuksen yli nousi tuska eteisen siivottomuudesta. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin nousta sängystä ja mennä siivoamaan se eteinen. Neljän jälkeen yöllä. Kun sain sen tehtyä ja hetken rentouduin pelaamalla Poksia, niin menin takaisin nukkumaan ja sainkin oikein hyvin unta. Nyt onkin sitten ihana ja siisti eteinen, mutta onko ketään kotona? Korvieni välissä siis...
Tänään lähdin päivällä käymään Hulluilla Päivillä. Kyllä, ne ovat täällä taas. En jaksanut juurikaan ehostautua. Hädin tuskin vilautin puuterivippaa naamalleni, enkä jaksanut edes kulmakarvoja nyppiä, koska "ei siellä kuitenkaan ketään tuttuja näe". No hah hah. Tietäähän tuon mitä seuraa, kun noin ajattelee. Törmäsin siellä Hullujen Päivien kaaoksessa ja väenpaljoudessa ei-tamperelaiseen serkkuuni sekä hänen mieheensä, jota en ollut aiemmin tavannutkaan. Jotenkin tuntui sellaiselta "kuin etsisi heinää neulasuovasta" [sic] -tilanteelta törmätä siellä sukulaiseen, jota olen nähnyt — en edes muista koska viimeksi. Siinä sitten tulin esitellyksi serkun miehelle tällaisena "luonnonkauniina". No eipä siinä mitään. Onneksi hiukseni sentään olivat puhtaat, enkä ollut lähtenyt missään kotiverkkareissa liikenteeseen. Siinä sitten shoppailimme hetken ja kävimme kahvilla Celtic Housessa, jonka jälkeen erkanimme. Hetkeä myöhemmin törmäsin myös Pelle Miljoonaan.
Keskustassa oli kovasti kunnallisvaaliehdokkaita mainostamassa itseään. Sain parit vaalimainokset tutkailtavakseni, mutta huomaan jostain kumman syystä saaneeni vain kokoomuslaisten lappusia. Joten ei tule kauppoja. Mutta alkoi kyllä hieman huolestuttaa, että näytänkö minä kokoomuslaiselta? Miltä ylipäänsä näyttää kokoomuslainen? Tarvisi kyllä löytää joku ehdokas itselle nopeasti, että voisin mennä ensi viikolla ennakkoäänestämään. Ennakkoäänestys on huippuhieno keksintö, koska vihaan sitä ajatusta, että minun pitäisi sunnuntaina raahustaa jonnekin parin kilometrin päähän äänestämään, kun bussit kulkevat kahdesti tunnissa ja jostain kumman syystä minut on määrätty kauemmalle koululle äänestämään vaikka asun aivan lähellä toista äänestyspistettä. Tänä vuonna minulla on kunnasvaaleissa jopa jonkinlaisia vaatimuksia ehdokkaalleni. En nimittäin suostu äänestämään tyyppiä, joka kannattaa jonkun halvatun hallin rakentamista Sorsapuistoon ja sen Paasikiven-Kekkosentien helvetin tunnelin (tuon voisi kirjoittaa myös yhteen) rakentamista. Nih!
No niin, se politiikasta ja loppuun rokkia. Tämä kappale on ehkä parhaimmillaan tuon videon kanssa. Ilman videota se saattaa olla vähän pitkä ja veteinen.
Ps. Otsikolla ei ole mitään tekemistä minun elämäni kanssa. Toiveajattelua on se...
Lukijat ovat sankoin joukoin toivoneet (älkää minulta kysykö, en tiedä missä) jatkoa Bärtilin seikkailuille. Tänään voin paljastaa kuinka kävi sille kärpäselle, joka taannoin joutui Bärtilin kitaan.
Loukku aukesi jo viime viikolla, mutta en ole jaksanut purkaa noita kuvia ja muokata niitä postaukseen sopiviksi aiemmin. Ensimmäisessä kuvassa näette Bärtilin sekä auenneen loukun.
Tässä vielä lähikuva hyvin nautiskellusta kärpäsestä. Miten se muuten on selällään tuolla, sitä en tiedä.
Bärtil on myös alkanut kasvattaa uusia loukkoja. Tosi nopeasti kävi sellaisen vihreän lätyskän muuttuminen oikeaksi loukoksi. En älynnyt kuvata tuota tapahtumaa, mutta uusi loukko on kasvamassa jälleen. Ehkä dokumentoin sen etenemisen teille. Tiedän, että ette meinaa housuissanne pysyä tämän johdosta.
Tänään oli sellainen hetki, kun toivoin olevani yhä 15-vuotias. Bussissa nimittäin minua vastapäätä istui niin jumalattoman söpö teinipoika, että mp3-soittimenikin sai jonkun halvauksen. Jotkut teistä ei varmaan hämmästy jos kerron, että sillä pojalla oli ruskea kihara tukka ponnarilla ja mustat aivan järkyttävän pitkät ripset. Tiedän kyllä, että se tyyppi asuu täällä meillä päin ja kuolaisin sitä enemmänkin, mikäli se ei olisi laitonta. Tai no, ehkä jättäisin sen ihailun sellaiselle kissanpentu-tasoiselle söpistelylle. Poika teki itsensä ihailusta vieläpä melko helppoa, koska ei sen bussimatkan aikana vilkaissut kertaakaan minuun päin. (Ainakaan niin että olisin huomannut, en nyt sentään koko aikaa tuijottanut). Ja siinä sitten räpelsin mp3-soitintani, joka yhtäkkiä lakkasi tottelemasta käskyjä, kai sekin oli ihan että OMG ja lääh ja sellaista. Oli pakko irrottaa akku soittimesta, että se ylipäänsä sammui ja uudelleenkäynnistyksen jälkeen näytölle sitten tuli jotain että "clean all" tai "format all" ja muuta pelottavan näköistä. Sammutin sen sitten ja olin ihan tuskissani, koska bussissa oli kuuma ja matkustin selkä menosuuntaan, joten aloin voida pahoin, enkä voinut edes kuunnella musiikkia. Hetken päästä uskalsin uudestaan käynnistää soittimen ja sillä kertaa se sitten ilmoittikin "re-building library", jonka jälkeen se lähti pelittämään ja matka saattoi jatkua taas leppoisissa tunnelmissa.
Sain tänään aamulla muuten vastauksen Arla Ingmannilta tuosta ikävästä jugu-välikohtauksesta. Viesti alkoi pahoittelulla, "ettei tuote vastannut odotuksianne." Tuo kuulosti vähän hassulta, koska harvempi varmastikaan odottaa jugurtin olevan homeessa kun sen kaupasta kotiin kiikuttaa. Sain kuitenkin ihan järkeenkäyvän selityksen kannen virheellisestä saumauksesta, jonka johdosta homeitiöitä on päässyt purkkiin sisälle. Lupasivat laittaa palautteen eteenpäin tuotantoon ja lähettää minulle postissa hyvityskortin. Jolla voin ostaa lisää Ingmannin jugurtteja. Nam! No ei vaan, aion kyllä pysyä jatkossakin Ingmannin jugurttien syöjänä, koska tykkään niistä enemmän kuin Valion tai jonkun muun juguista. Valio aina lopettaa ne maut, joista minä tykkään.
Minulla on jotain kiljoona juttuideaa, joista on pitänyt tänne kirjoittaa, mutta ikinä en muka ehdi tai jaksa keskittyä. Loput tuosta perjantaisesta meemistä ja Bärtilin kuulumiset ja myös eräänlainen ihannemies-postauskin on pitänyt tehdä jo ties kuinka pitkään. Ehkä huomenna toteutan ainakin jonkun noista.
Haluan tuoda teidän tietoonne erään seikan, joka minua on suunnattomasti ärsyttänyt viime päivinä!
Olen ollut tähän asti vankkumaton Serlan nenäliinojen käyttäjä. Ne ovat mielestäni olleet miellyttävämpiä kuin Nessut. Mutta kuten tiedätte, kaikkea hyvää pitää aina sorkkia ja nyt Serla on uudistanut nenäliinansa "pehmeämmiksi". Käytännössä tämä "pehmeämpi" tarkoittaa sitä, että ne ovat pienempiä ja paksumpia, eli kankeampaa materiaalia.
Minulla on tässä käsissäni sekä vanha että uusi Serlan nenäliina. Vanha nenäliina on mitoiltaan noin 14,5 cm x 14,2 cm ja ehkä 1 mm paksu. Kun taas tämä uudistettu nenäliina on mitoiltaan noin 12,5 cm x 12,3 cm ja 1,5 mm — parhaina hetkinään jopa 2 mm — paksua. Minä en halua pientä, kankeaa ja tunkkaista nenäliinaa! Minä haluan ison, taipuisan ja ilmavan nenäliinan!
Ensi kerralla äänestän kyllä nenälläni ja ostan Nessua!
Ihan ensimmäiseksi haluan onnitella Ransu Karvakuonoa, joka täyttää tänään 30 vuotta! (Ja myös yhtä bloggaajaa, joka on syntynyt samana päivänä [vaikkakin eri vuonna] Ransun kanssa). Vaikka Ransu onkin minua muutaman kuukauden nuorempi, niin koiraksi se on aika iäkäs jo. Mitäpä olisi ollut lapsuus ilman Ransua ja muita Karvakuonoja? No ei mitään! Niitä voi muuten katsella Ylen Elävästä arkistosta. Ja muistatteko Ransun ja Pekan? Sitäkin on yksi jakso Elävässä arkistossa. Se tunnusmusiikki oli tosi ihana siinä ohjelmassa!
"Ei yksin kannata murjottaa jos reilun kaverin mukaan saa. Kaksin meillä on hauskaa niin koskaan ei jouduta suutuksiin!"
Mutta ystävät kalliit. Minulla on uusi inhotussana. Se on "läyhätä". Inhoan sitä sanaa ehkä maailman eniten. Tämä ei varmastikaan aukea niille, jotka eivät katsele Big Brotheria. Mutta voi luoja, että vihaan tuota sanaa enkä halua kuulla läyhäämisestä(* enää IKINÄ joulukuun alun jälkeen!
Menen kohta saunaan ja sen jälkeen teen pizzaa. On tämä kissan hoitaminen rankkaa ja vaativaa puuhaa.
*) Tarkoittaa kuulemma jotain tyhjää ja tarpeetonta jauhamista samasta asiasta koko ajan. Itse kutsuisin sitä paskanjauhannaksi ja/tai selkäänpuukotukseksi.
Äsken lähti palautetta Arla Ingmanille tuosta eilisestä epämiellyttävästä välikohtauksesta. Olin ehtinyt heittää purkin jo roskikseen — se nyt oli lähes välitön reaktio tuon kuvan ottamisen jälkeen — mutta kaikkea ällötystä uhmaten ja oman uskottavuuteni nimissä kaivoin sen purkin kannen vielä sieltä esiin ja otin ylös tarkemmat pakkausmerkinnät. Laitoin palautteeseen jopa mukaan linkin tuohon ylempään kuvaan tuossa edellisessä postauksessa. Jännityksellä odotan miten palautteeseen reagoidaan.
Oletteko koskaan huomanneet sellaista ilmiötä, että kun menette bussipysäkille (tapahtuu useammin lähiöissä kuin keskustassa, jossa on enemmän ihmisiä) niin siellä pysäkillä on joku mummo tai vaari, jolta meinaa silmät pudota päästä skannatessaan teitä päästä varpaisiin? No minulle kävi eilen taas niin. Hiukan alkoi ottaa päähän se tuijotus (eikö ne tyypit tajua, että eivät ole näkymättömiä tai jotain?), joten menin oikein kiusallani katokseen seisomaan sen mummon taakse niin, että hänen oli täysin mahdoton nähdä minua kääntymättä. Voitte kuvitella miten se mummo pyöri siinä kuin väkkärä, kun yritti sivusilmällä pälyillä raggarimaista ulkomuotoani. En käsitä, en mielestäni ollut pukeutunut edes mitenkään epäilyttävän näköisesti. No sainpahan ainakin huvia siitä, kun odotin koska mummon niskat vääntyy nurin tai päästä lentää joku jousi.
Toisen naureskelun aiheen minulle tarjosi taas huoltoyhtiö. Meillä on tuonne alas rappuun laitettu talkkarin toimesta lappu, jossa kehotetaan poistamaan rapusta oman ulko-oven edestä kaikki tavara, kuten polkupyörät, lastenvaunut ja matot. Siis matot?!? Näin jo mielessäni tapahtumaketjun, kuinka joku asukas on laittanut ulko-ovensa eteen kauniin kynnysmaton ja joku naapuri on nähnyt siitä niin suunnattomasti vaivaa, että on päättänyt valittaa asiasta ja noin, nyt on sitten matotkin kielletty. Itse kyllä laittaisin kynnysmaton asunnon sisäpuolelle, mutta ketä se haittaa siinä käytävässä? Kaipa sekin on joku paloturvallisuuskysymys. Koko talo tuhoutuu, jos kivitalon käytävässä liekehtii yksi kynnysmatto.
Tein muuten eilen jotain sellaista mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Koska tämä vanhuus nyt pläjähti niskaani kesäkuussa, niin naamani alkoi pukata viiksi- ja partakarvoja. (No ei nyt ihan, ehkä vähän liioittelen). Ostin joka tapauksessa eilen sellaisia kasvoille tarkoitettuja kylmävahaliuskoja ja vahasin ylähuuleni. Ensimmäinen repäisy oli ihan ai vittu saatana perkele, mutta äkkiä siihen sitten tottui. Nyt vain vähän punoittaa ja sekin tasoittuu varmasti pian. Eipä ainakaan ole enää viiksiä, joita todennäköisesti/toivottavasti ei kukaan muu ole huomannutkaan kuin minä itse.
Funka kehitti tällaisen musiikkimeemin, jota ajattelin jatkaa vielä tähän loppuksi. Koska ohjeiden mukaan tässä pitää käsitellä peräti 50 kappaletta, teen tämän kahdessa osassa. 50 on niin suuri määrä, ettei adhd-lukijani jaksa keskittyä niin pitkään yhteen asiaan. Tämän lisäksi olen menossa viikonlopuksi pitämään vanhempieni taloutta pystyssä sekä estämästä kissaa kuolemaan nälkään, joten ajattelin ehkä tehdä tuon jälkimmäisen puoliskon käyttäen hyväksi äitini musiikkivarantoa. Ehkä. Tai sitten omaani. En ole varma vielä. Listaan loput 25 joka tapauksessa myöhemmin.
Ohjeet menevät siis näin:
1. Avaa Winamp/Windows media player tai muu vastaava. 2. Laita random (sekoitus, suffle) päälle. 3. Kirjoita 50 ensimmäistä randomilla tullutta, vaikka ne olisivat kuinka noloja. 4. Kirjoita lyhyesti joitakin muistoja/ajatuksia jokaisen biisin alle.
1) Guns n' Roses - Knocking on heaven's door Silloin kun olin pieni ja tämä kappale oli hitti Gunnareiden versiona, en kauheasti arvostanut Bob Dylania ja olin ihan että buu, joku vanha ukko on tehnyt tästä ensi version, so what. Sitten kasvoin isoksi ja tykkäsinkin ehkä Bob Dylanista enemmän kuin Gunnareista. En tosin koskaan ole ollut mikään hillitön Guns n' Roses -fani.
2) Juliet Jonesin Sydän - X-mies JJS:ää tuli kuunneltua nuorempana paljonkin, mutta tätä kappaletta en muista edes kuulleeni ennen. Ihan leppoista suomirokkia.
3) Tool - Parabola(Tuosta linkistä löytyy koko 10 minuuttinen Parabol/Parabola) En ollut kuullutkaan Toolista ennen kuin Radio Rock aloitti toimintansa. (Joo, ihan järkyttävä aukko sivistyksessä). Sitten kuulin ja rakastuin ja sille tielle jäin. Ja Parabola on yksi parhaista kappaleista ikinä. Ne kitarat siinä loppupuolella... Voi tajunnan räjäytys sentään! Tässä on biisin kaksi viimeistä minuuttia. Kuunnelkaa! Tämä on käsky!!!
4) Don Huonot - Merirosvoradio En ole ikinä ollut kauhea Don Huonojen fani, vaikka niillä jokunen ihan ok biisi onkin. Tämä on yksi niistä.
5) Nirvana - Polly Polly wants a cracker. Need I say more? Tämä on joku live-versio muuten. Unplugged, luulisin.
6) Juliet Jonesin Sydän - Huonoa musiikkia Ja taas... Näitä taitaa olla tosi paljon. Tämä on kuitenkin oikeasti hyvä biisi ja ihan huiput sanat: "Sama se on rakastit minua tai et, sinä huonoa musiikkia kuuntelet, sullon tylsiä kavereita, huonot jutut, eikä stereoita ollenkaan"... (Jos vielä tulee lisää JJS:n biisejä, niin hyppään kyllä yli.)
7) Mad Season - I don't wanna be a soldier No Mad Seasonia luonnollisesti aloin kuunnella tuon laulusolistin elikäs Layne Staleyn takia. Mutta tykkään kyllä näistä biiseistä ihan oikeastikin, suurimmasta osasta ainakin. (No ei niitä olekaan kuin yksi levy, mutta kuitenkin). Tämä biisi on kuitenkin ehkä sieltä tylsimmästä päästä. Jammailumusiikkia.
8) The Doors - L.A. Woman Pikkumuksuna tunsin tämän Billy Idolin kappaleena, joka sitten vähän niin kuin pilasi tämän biisin. Doorsin versio on ehdottomasti parempi (ja alkuperäinen), mutta silti en ole ikinä oikein pystynyt fanittamaan tätä täysillä. Sitä paitsi olen jotenkin järkyttynyt siitä, miten kasarin näköinen se nainen on tämän kappaleen videolla.
9) D.A.D. - So What? D.A.D:tä kuuntelin joskus teinivuosina. Sitten tuossa jokunen vuosi ne heittivät keikan Tampereella ja oli ihan pakko mennä verestämään muistoja sinne. Ja WOW! Olen ollut ihan myyty ever since. Tämä on hyvä kappale myöskin. Kaunis, synkkä kappale. Jotenkin tulee tästä kaikenlaisia ajatuksia päähän omistakin miesjutuistani. "So what if we've seen each other naked, so what if you've thrown that glass right at my head, and what if a bomb is ticking under our bed, if it's all for love, yeah, if it's all for love"...
10) The White Stripes - The air near my fingers Huippuhyvä biisi! White stripesista minulla on itse asiassa niinkin hassu muisto, että katselin joskus Big Brotheria - sen täytyi olla toissavuonna - ja siellä jossain bileissä soitettiin biisi, josta jäi mieleeni aivan mieletön se kitara tai basso tai whatever. Etsin sen netistä ja se oli Seven Nation Army, jonka seurauksena aloin tutustua enemmänkin White stripesin tuotantoon.
12) Miljoonasade - Ikäväni Tallinnaan Miljoonasadettakin tuli kulutettua tosi paljon joskus teinivuosina. Tämä on kyllä ehkä yksi tylsimpiä Miljoonasateen kappaleita.
13) CMX - Rautakantele Olen nähnyt CMX:n livenä Tavastialla. (Saatan olla muuallakin, mutta se oli ainut kerta kun olen käynyt Tavastialla). Muistan keikasta sen, että A.W. Yrjänä aloitti sanomalla "tänään soitetaan pitkään" ja olin tosi pettynyt siihen, että keikka kesti encoreineen säälittävän tunnin verran. Tämä on tätä vanhaa hyvää CMX:ää. "Lävistä minut tässä, opeta minulle nöyryys, pujota minuun kielet, soita säveleni"...
14) Olavi Uusivirta - Me ei kuolla koskaan Joskus pari vuotta sitten tuli Ivaloa kuunneltua enemmän kuin tänä päivänä. Ihan jees biisejä. (Muistatteko vielä sen insidentin vuoden takaa: Negative on ihan jees? No samaa sarjaa.) Paitsi tämä on nyt kyllä vähän tylsä kappale...
15) The Kinks - Lola Tämä taitaa olla jotain äidin peruja musiikkivalikoimassani. British invasion ja sitä rataa... Kinksit on hyviä ja tämäkin kappale ihan oolrait.
16) Ville Valo - Valo Yössä valo tosiaan on ihan yössä. Viltsu vetää tämän Tuomari Nurmion hyvän biisin niin flegusti, että meinaan nukahtaa. Ei millään pahalla, koska tykkään kyllä Villen äänestä. Mutta valitettavasti sovitus kuulostaa hiukan joltain virren veisuulta.
17) Red hot chili peppers - Californication Jotenkin vaan ihana. Kyllä te tiedätte. Kiedisin laulu ja Fruscianten kitara... Uuh. Ja kerta tässä lauletaan Kurt Cobainistakin, niin ei voi olla kovin huono biisi. "Cobain can you hear the spheres singing songs off station to station".
18) Good Charlotte - I just wanna live Ööh... No tykkäsin tästä joskus silloin kun tämä oli ihan uusi eikä Good Charlotte kai ollut vielä ihan sairaan suosittu teinien keskuudessa. Tai en ainakaan tiennyt sitä, jos oli. Mutta joo, valehtelisin jos sanoisin että en tykkää tästä. Ja tuo video on ihan hauska. Mutta tämän jälkeen Good Charlotte onkin sitten kunnostautunut tylsän musiikin tekemisessä.
19) Tool - Intermission Tämä on joku tosi lyhyt ja ytimekäs välipimputus joltain Toolin levyltä. Kuulostaa vähän meikäläisen sähköurkukokeiluilta.
20) Marilyn Manson - Personal Jesus No mitäpä tästä. Personal Jesus tuo mieleen jotkut varhaisteinivuodet, Marilyn Mansonin versioon olen tutustunut vasta isompana. Tykkään tästä enemmän kuin alkuperäisestä tuon angstisuuden ja muun takia.
21) Depeche Mode - Personal Jesus Ja täysin manipuloimatta soitinta nämä tulivat peräkkäin!!! Suunnilleen ainut hyvä kappale Depeche Modelta. Ei millään pahalla. Ja senkin Marilyn Manson vetää paremmin. Vielä vähemmän pahalla.
22) Poets of the fall - Lift Tämä on oikeasti kauhea häpeäpilkku musiikkivalikoimassani, koska en oikeasti siedä yhtään Poets of the fallia. En tiedä missä mielenhäiriössä olen tämän koneelleni järjestänyt, mutta ei... En tykkää tuon jannun äänestä laisinkaan. Tuosta hiton vibratosta. Enkä muutenkaan tästä "rokista". Se saa minut voimaan pahoin.
23) Robbie Williams - Sexed up Me likey! Tätä kappaletta on aivan ihan laulaa. Tietysti niin, että kukaan muu ei kuule. Korkeintaan naapurit...
24) Zen Café - Rakastele mua Tämä on tätä "muka" uudempaa Zen Caféta jota en ole kauheasti kuunnellut. Tykkään tästä kappaleesta kuitenkin. Tästä tulee itse asiassa yksi poika minulle mieleen. Hihi. Ei siitä sen enempää.
25) Skid Row - Slave to the grind Minusta tämä on edelleen aivan huippu biisi, vaikka noista ajoista onkin jotakuinkin 15 vuotta. Enkä suostu häpeämään tätä ollenkaan. Muu Skid Rown tuotanto onkin sitten ehkä kestänyt vuosia vähän kehnommin, mutta kyllähän tuo Sebastian Bach osaa laulaa. Ja näytellyt muuten myös Gilmoren tytöissä, joten ei kai voi olla läpeensä paha ihminen. Bach varmasti edusti jotain miesihannettani about 15-vuotiaana. Ehkä vieläkin, koska kaunis, pitkä, laiha... What can I do?
Noin, siinä oli ensimmäinen puolisko meemistä. En ennätä nyt oikolukea, koska mennä täytyy mun nyt!
Luin aamulla ensitöikseni Benropen blogista, että Alma Media on ostanut Vuodatuksen. Ei nyt välttämättä mitenkään suora seuraus tästä, mutta rupesin tallentamaan tuota vanhaa Vuodatuksen blogia kovalevylleni. Vuodatuksessa on se hyvä puoli, että siinä pystyy tallentamaan kommentit samalla kuin itse tekstinkin, jos siis tallentaa silleen postaus kerrallaan. Kuten minä nyt olen tehnyt. Onhan siinä urakkaa, mutta onpahan sitten kaikki tallessa ainakin, jos Alma Media vahingossa hajottaa Vuodatuksen. No ei vaan, toivottavasti Vuodatuksen ongelmat on nyt sitten taakse jäänyttä aikaa, kun sillä on vähän suuremmat resurssit käytössään. Ja onneksi meillä on aina Firefox ja Adblock...
En kyllä tällä hetkellä pysty lukemaan itse noita vanhoja tekstejäni. Haluan ne talteen ainoastaan oikeastaan niiden kommenttien takia, koska ne nyt on kuitenkin ainakin minun blogieni parasta antia. Ehkä joskus vanhana mummona kiikkustuolissa läppäri sylissä on kiva lueskella mitä silloin 3-kympin kriisissä on tullut uikutettua. Paitsi että mitä noita äkisti vilkuilee tuossa, niin olen kyllä ollut selkeästi viihdyttävämpi joskus vuosi sitten. Olenko jo ihan leipääntynyt tähän hommaan? Apua!
Tästä tulee taas metabloggausta, joka oikeastaan ärsyttää minua (siis itseni harjoittamana), mutta ei tältä voi välttyä kun noita vanhoja postauksia plärää. Noita kommentteja kun lukee, niin vähän tulee sellainen haikea fiilis, koska osa tyypeistä tuntuu etääntyneen. Jotkut ovat lopettaneet bloggaamisen kokonaan, toisilla on muuten vaan erilaiset elämäntilanteet, jotkut ovat kai muuten vaan laukanneet jonnekin vehreämmille niityille. On erityisesti yksi, jonka etääntyminen harmittaa minua paljon, mutta enpä mainitse kenenkään nimeä tässä kuitenkaan. (Tunsikohan joku nyt piston sydämessään?) Toisaalta vastapainoisesti sitten taas jotkut toiset ovat lähentyneet. Paljonkin. Ja on tullut uusia kivoja tyyppejä. Oikeastaan nykyään tuo kommentoiva sakki taitaa olla monenkirjavampaa, kun ennen oli vain se pieni joukko joka kommentoi paljon. Mikä on ihan hyvä. Pyörät pyörii.
Minulla on muuten sellainen kutina nenässäni, että Hullut Päivät saattaisivat olla ensi viikolla. Levyjä, levyjä, halpoja levyjä... *pim*
Tuota Korhosen erottamisesta seurannutta keskustelua on huvittava seurata. Huvittava lähinnä siksi, että jos ei naurattaisi, niin sitten varmaan itkettäisi. Ja koska olen aina niin ajan hermolla, niin kirjoitan tästä nyt vasta.
