Google says no

Kulutan tässä nyt hetken perjantaipäivästä listaamalla tänne googlen kautta törähtäneitä hakusanoja ennen kuin menen tiskaamaan kaikki astiani, koska niistä suurinpiirtein joka ainoa on nyt likaisena.

• harmiton vitutus (pieni vitutus on aina paikallaan ja näin ollen varmasti harmitonta)
• "olet pissannut" (eiköhän meistä jokainen ole?)
• argh (niin just)
• näytän peppuni video (riippuu sukupuolesta riittäisikö sille katselijoita)
• kaksimieliset tekstit (täältä ei ikinä löydä mitään sellaista)
• koivistonkylä bussi (varmaan löytyisi vastaus helpommin tkl:n sivuilta)
• jee meininki (jee jee!)
• nainen keski-ikä kuntoilu (kinkkistä, mutta kyllä se jotenkin voi onnistua)
• nainen ruoka ensitreffi (varmaan jotain salaatin närppimistä)
• raskaana toiselle (yleensä itselleenkään ei voi)
• sää viikolla 36 (en muista enää, siitä on niin kauan)
• vittu perkele (hyvin sanottu)
• Tiina blogi julkkis (no en minä ainakaan ole)
• tee se itse kiulu (tähän voisi keksiä vaikka mitä näppärää jos jaksaisi)
• harmiton ja myös hyödytön blogi (no tällä löytyi ainakin taatusti oikeaan paikkaan)
• älä saatana (no en perkele)
• penislävistys (en ole uskaltanut vielä lävistää omaa penistäni)
• miten nainen isketään (nyrkillä)
• sorsapuisto ammuttiin (no voi että, sorsapuistoa ei sitten varmaan enää ole)
• kuinka keskustella naisten kanssa (en suosittele edes kokeilemaan)
• seijan isot tissit (en tunne tapausta)
• kanasuikaleet viimeinen käyttöpäivä (löytyy usein helpommin siitä pakkauksen päältä kuin googlesta)
• kirsikan solmuun (jos saat kirsikan solmuun, niin olet aika fakiiri)
  
• mietelause kurpitsa ("Elämä on kuin kurpitsa. Yhtä oranssi ja sisus täynnä mömmöä." - Tiina)
  

Kurpitsasta tulikin mieleen, että on Halloweeni. Olisin Halloweenin kunniaksi vaihtanut tuohon profiiliini sen sarvikuvan, joka oli viime vuonnakin, mutta tiedättekös? En löydä sitä kuvaa enää mistään!

Pulu

miksi sä paskannat päähäni niin kuin pulu
joka lentää yli
miksi mä kusen sun kintuilles niin kuin koira
joka koipea nostaa

Ps. Tänään ei taida olla mitään omia sanoja tarjolla, kun täytyy lainata niitä Ismo Alangolta...

Pps. Halusin vain päästä laittamaan tuon kuvan tänne.

Ppps. Kuva on siis itse ottamani. Omistan sen!

Pppps. Omistamani kuvan saa klikkaamalla isommaksi.

Meemnom nom nom...

Orange Seedsiltä sain yllytyksen vastailla tämmöiseen meemiin.


1. Kuinka usein teillä käydään kaupassa?
Silloin kun tarvii. Vaikka joka päivä, jos on pakko, mutta pyrin kyllä siihen että ei olisi pakko. Toisinaan vaan unohdan ostaa jotain. Noin yleensä kuitenkin käyn varmaan kaksi tai kolme kertaa viikossa sellaisilla isommilla ostoksilla. Yritän ostaa ruokaa kerralla ainakin muutamaksi päiväksi.

2. Tavallisin aamupalasi?
Kuppi kahvia ja jugurtti. Jugurtti on yleensä Ingmanin appelsiinijugu tai sitten Perinteinen banaanijugu. Siitäkin huolimatta, että se oli kerran homeessa.

3. Mitä jääkaapistanne löytyy, jos "siellä on vain valo"?
Outo kysymys? Jos siellä on vain valo, niin ei siellä kai sitten ole mitään... Jos tässä nyt haetaan sitä, että ei ole mitään "syötävää" mutta tavaraa on kuitenkin, niin sieltä löytyy ainaskin hilloa, joku vanhentunut voipaketti ehkä, marsipaaniporsas (ostettu Genevestä vuonna x), salaatinkastiketta, öljyä, pursotettavaa kermavaahtoa, kurkkusalaattia, kylmäkääre, Ketorin kipugeeliä ja Bacibact-rasva. Lisäys myöhemmin: Niin ja ketsuppi tietysti kanssa!

4. Jääkaapin vakiovieraat?
No heitä ovat ainakin rasvaton hyla-maito (kahviin), juusto (edam tai joku kermajuusto, useimmiten 17 % rasvaa), joku leikkele tai makkara (esim. keittokinkku, metwursti tai lauantaimakkara), jugurttia muutama purkki, oivariini, Ekströmsin appelsiinimehutiiviste, toisinaan myös viiliä, Coca-Cola Zeroa ja siideriä. Ja tietysti nuo kaikki tuossa edellisessä kohdassa luetellut. Niin joo, ja ruoka sitten myös tietysti, mutta ne nyt vaihtelee aika paljon.

5. Katoavainen herkku?
No kaikki hyvä tietysti. Sellainen harvinaisempi herkku. Esimerkiksi viime viikolla tekemäni mansikkarahka ei ihan kauhean kauaa ehtinyt jääkaapissa vanheta. Tai missään. Ja mehu tuntuu katoavan aina ihan hirveän nopeasti!

6. Mitä hedelmiä teillä kiikutetaan jääkaappiin?
Hmm... Ei mitään. En säilytä hedelmiä jääkaapissa.

7. Tällä hetkellä jääkaapistamme löytyy esimerkiksi...
No ne mitä luettelin kohdassa 3. Niiden lisäksi purkki banaanijugurttia, oivariini, pari sämpylää, kanankoipia, pepperoni-makkaroita rasia ja... siinä se taisi ollakin. Huomenna täytyy käydä kaupassa.

8. Pakkasessa meillä on aina...
Siellä on aina jäätelöä (osa ollut jo pari vuotta, ei taida enää olla syötävää) ja mansikoita. Useimmiten myös pussi ranskiksia tai jotain muuta sellaista hätäsyötävää, kuten vaikka pakastepasteijoita.

9. Yllätysvieraille tarjotaan...
Lämmintä kättä. No kahvia voin keittää ja varmasti joku keksipaketti jostain löytyy aina. Jos oikein hyvä säkä käy, niin pakkasessa voi olla pakastepullia. Tai jos vieras on suolaisen tarpeessa, niin ruisleipää löytyy yleensä aina. Muussa tapauksessa kipaisen kauppaan. (Yllätysvieraita ei kyllä yleensä päästetä sisälle, toim.huom.)

10. Jos saisin nyt tilata itselleni valmiiksi täytetyn jääkaapin ilmaiseksi, siellä olisi...
Paljon jotain hyvää omenasiideriä, muutama pullo Fresitaa (en ole koskaan maistanut), pari hyvää lehtipihviä valmiiksi nuijittuna ja maustevoipötkö tietysti myös, fetasalaattia, mansikkarahkaa, suklaavanukasta, kermavaahtoa, aitoa ja alkuperäistä Dr Pepperiä erittäin monta litraa... Mitähän vielä... Pakko lopettaa, tässä tulee nälkä!


Jatkakoon ken uskaltaa!

Reikä päässä

Niin, eilen kun hihkuin tuosta jostain jänskä pänskästä sekä kivasta jutusta, niin voin nyt sen paljastaa teille. Toteutin tänään pitkäaikaisen haaveeni ja kävin ottamassa Igorissa lävistyksen! Lävistys on korvan nipukassa (kuten kuvasta näkyy), nimeltänsä siis tragus.




Nyt ehkä ajattelette, että onpa minulla jännittävät haaveet, mutta olen oikeasti halunnut korvista tuohon kohtaan jo useamman vuoden. En ole aiemmin uskaltanut käydä piikiteltävänä, mutta nyt sain rohkaisua asiaan ja päätin tarttua tuumasta toimeen! Mimmu, jota konsultoin tässä lävistysasiassa, lähti mukaani pitelemään minua kädestä. Siinä sitten kiljuin hyytävästi, kun veri roiskui ja kyyneleet valuivat...

No eikä. Oikeasti olin kyllä tosi urhoollinen enkä yhtään peljännyt. Ei se sattunut juurikaan, lävistyksestä ei ole tullut verta, eikä edes kuulunut rutinaa neulan lävistäessä korvan ruston. Igorin tyttö sanoi, että se meni helposti ja rustoni on tosi ohut. Olenhan sen oikeastaan tiennytkin, koska eräskin mieshenkilö tykkäsi lerpatella korvaani, kun se on niin lerpattava ja elastinen (kuten nenäkin). Eikä korvaan edes satu tällä hetkellä yhtään, mistä olen hiukan yllättynyt. Nyt täytyy vaan jonkin aikaa kuunnella mp3-soitinta vain toisella kuulokkeella, en mitenkään ilkeä työntää heti sitä nappia tuohon oikeaan korvaan.

Luin viime yönä loppuun tuon Anna-Leena Härkösen uusimman kirjan Ei kiitos. Se oli ihan hyvä kirja, kuten Härkösen kirjat yleensäkin. Vaikka tämä olikin aika alapääkeskeinen kirja ja juonen voisi tiivistää niin, että mies ei anna. Kirjan loppu oli ehkä vähän plöps, mutta kaipa siinä jätettiin sitten lukijalle itselleen aika vapaat kädet päättää miten tarina päättyi. En välttämättä kyllä tykkää kauheasti siitä, että joudun itse kuvittelemaan kirjan loppuun, vaikka muuten ei kaikkea tarvikaan aina tuoda ihan tarjottimella eteeni. Joka tapauksessa olen hiukan väsynyt, koska yöunet jäivät kirjan vuoksi melko lyhyiksi. Olen jotenkin ääripäiden ihminen lukemisen suhteen: joko täytyy saada kirja luettua nythetipian loppuun tai sitten en saa luettua oikein ollenkaan.

Haukotus.

Wham bam thank you ma'am

Ihan ensitöikseni minun on mainittava, että tässä blogissa on mennyt 50.000 kävijän raja rikki jo muutama sata tyyppiä sitten, enkä huomannut ollenkaan. Hyvä me!

Minun piti tänään mennä käymään porukoilla, kun siellä on jotain nettihässäkkäongelmaa, mutta sitten tulikin yhden koulujutun deadline ihan puun takaa (just, ihan ylläri varmasti, joopa joo) joten jäi menemättä. Joku muu päivä sitten... Sen sijaan sain tekstarin postista, että yksi paketti olisi sieltä noudettavissa. Ja minähän noudin. Nyt olen yhtä melko ihkua talvitakkia rikkaampi. Enää pitää vain odottaa, että tulisi vähän kylmempiä ilmoja, niin sitä voisi käyttääkin.
Elämä järjestää aina kaikenlaisia hassuja sattumia ihmisen eteen. Tänään esimerkiksi kävin tuon postireissun yhteydessä S-Marketissa ruokaostoksilta. Kun lähdin kaupasta kävelemään kohti bussipysäkkiä, niin eikös minun bussini viiletä siitä nenän edestä ja jäin katselemaan vain perävaloja. Kirosin siinä mielessäni, että miksi aina käy näin, ja että tästä täytyy kyllä blogata tänään miten ärsyttävää tämä on! Menin sitten ostamaan hiusten hoitoainetta Vapaa Valinnasta, kerta aikaa siinä oli 20 minuuttia seuraavaan bussiin. Ja kuinka ollakaan, törmäsin Vapaa Valinnassa isääni, joka sanoi että jos oikein kauniisti pyydät, niin saat kyydin kotiin. Räpsyttelin hetken ripsiäni oikein nätisti, niin ei tarvinut sitten jäädä odottelemaan seuraavaa bussia. Joskus vaan tuntuu, että maailmankaikkeus ihan tahallaan järjestää meille tuollaisia pieniä sattumia. Ja joskus tietty vähän isompiakin..

Maanantai-illan videona pukkaa Alice In Chainsin versio Bowien Suffragette Citysta. Tuo on joku demoäänitys vuodelta -89. Ah, niin nuoria ja viattomia vielä. ;D





Minulla on kehitteillä yksi jänskä pänskä ja kiva juttu, mutta siitä enemmän sitten... Ehkä jo pian! Hihii.


Ps. Äänestäkää toki vielä tuossa eilisessä Up around the bend -äänestyksessä.

Oh wow!

Intouduin viime yönä väsäämään itselleni profiilin Last.fm:ään ja nyt ihmettelen miksen ole tehnyt sitä jo paljon aikaisemmin. Tuohan on aivan mielettömän hyvä tapa tutustua uuteen musiikkiin ja uusiin bändeihin (minulle uusiin siis), jotka valikoituvat kuuntelemani musiikin perusteella! Vähänkö hienoa. Meitsin profiili löytyy täältä, jos jotakuta kiinnostaa ja haluaa vaikka kaveriutua kanssani. Tuollakin näköjään on tuollainen kaverimeininki.

Olin eilen illalla Tullikamarilla sellaisessa Lost in music -tapahtumassa. Se oli puoliksi ikärajaton (Pakkahuone) ja puoliksi K-18 (Klubi) -konsertti. Tulee aina jotenkin niin typerä olo, kun täytyy mennä jonkun kassitarkastuksen läpi. Aivan kuin minulla olisi tarve salakuljettaa baariin omia juomia... Onneksi Pakkahuoneella tällä kertaa oli se anniskelualue sentään ulotettu esiintymislavalle asti, joten ei tarvinut juoda siidereitä jossain pienessä karsinassa ja näin ollen tilanne ei ollut aivan tosi dorka.



Ensimmäinen bändi Klubin puolella oli Pepe Deluxé, joka soitti aivan liian kovaa. Minua vituttaa aina aivan äärettömästi, jos lämppäribändit soittavat liian kovaa. Ja valitettavasti niillä on (ehkä kokemattomuuttaan?) taipumus soittaa liian kovaa. Kerran yksi Kotiteollisuuden keikka meni minulta ihan plörinäksi, kun ihastuttavan lämppärin vuoksi korvani olivat ihan paskana enkä oikeasti kuullut enää kovin hyvin. Tai siis kaikki oli jotenkin semmoista kakofonista meteliä vain ja laulusta en saanut mitään selvää. Eilen illallakin jotkut olivat sormet korvissa (korvatulppia ei ollut muuten tarjolla yhtään), osalla oli kärsivä ilme ja loput pakenivat Pakkahuoneen puolelle. Kuten mekin.



Pakkahuoneen puolella soitti Ismo Alanko Teholla, Disco Ensemble ja Hanoi Rocks. Vaikka Ismoa fanitankin, niin kaipa se Hanoi Rocks räjäytti potin kuitenkin. Disco Ensemble taas oli... no, ihan jees. Livenä kuulostivat paremmalta kuin levyllä, koska levyllä se musiikki on paljon siloitellumpaa ja livenä taas roiskui enemmän räkä, kuvainnollisesti sanottuna. Tai ehkä kirjaimellisestikin, en tiedä kun en ollut eturivissä. Klubin puolella soitti myös muutama muu bändi, mutta niistä en nyt muista enää oikein mitään. Edes nimiä.




Tuosta eilisestä tulikin sitten mieleeni järjestää pieni battle tässä sunnuntai-illan iloksi. Nyt testataan onko alkuperäinen aina alkuperäinen (äitiäni lainaten) vai rokkaako suomalainen sittenkin kovemmin! Kumpi versio on parempi? Äänestäkää kommenttilaatikossa.




(Creedence Clearwater Revival - Up Around the Bend)


VS.





(Hanoi Rocks - Up Around The Bend)


Oletteko muuten muistaneet kääntää kellonne talviaikaan?

And the winner is...

Sain Brim-raksulta ja Elegia-murolta eilen tuollaiset pystit! Kiitos! ♥♥♥

Olen enemmän kuin kiitollinen, iloinen, imarreltu ja otettu niistä! Tunnustuksen luonteen huomioon ottaen en ole ihan varma millä meriiteillä nuo ansaitsin, sillä tästä blogista ei välttämättä taide tule ensimmäisenä mieleen, mutta kauneushan on katsojan silmässä. ;)

Säännöt menee siis näin:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.
4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.


Ääh... En nyt tähän hätään jaa tätä kenellekään. Se on aina niin hankalaa. Haluaisin antaa sen niin monelle, enkä tykkäisi kenenkään jäävän ulkopuolelle. Raportoin myöhemmin, jos pääsen sopuun itseni kanssa niistä viidestä, eikä tämä blogi hajoa sisäisiin ristiriitoihin.

Weirdo

Riikkis haastoi minut tämmöiseen meemiin.

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Tämähän on tosi vaikeata, koska minullahan ei ole ikinä mitään omituisia tapoja...

1) Jos esimerkiksi televisiossa tai mp3-soittimessa äänenvoimakkuus esitetään numeroina, niin minun on pakko pitää volumea aina sellaisella tasolla, että numero on parillinen. Joskus yritän jättää volumen parittomalle numerolle, mutta se aiheuttaa suurta levottomuutta ja hetken päästä minun on pakko laittaa ääntä pykälä pienemmälle tai isommalle.

2) En tiedä onko tämä edes omituista vai täysin normaalia, mutta minun täytyy avata tietokoneella ohjelmat aina tietyssä järjestyksessä. Työpöydän alareunassa ohjelmien täytyy näkyä oikeassa järjestyksessä ja selaimen välilehtien (niiden yleisimpien, jotka on yleensä aina auki) on oltava oikeassa järjestyksessä. Jos vallitsee epäjärjestys, niin mielenrauhani järkkyy.

3) Tykkään selkeistä ruoista. En välttämättä välitä laittaa kastiketta ruokaan ollenkaan (paitsi riisiin, koska se on muuten vähän kuivaa syötävää). En voisi ikinä kuvitella sotkevani porkkanaraastetta perunamuussiin, kuten eräs opiskelukaverini teki. Aloin voida lähes pahoin nähdessäni sen. Ja esimerkiksi McDonaldsin hampurilaiset ovat parempia kuin Hesburgerin, koska niissä on kaikki selkeästi omina aineksinaan eikä yhtenä mössönä siellä sämpylöiden välissä.

4) Salmiakki (esim. Pantterit ja sen kaltaiset) saa minut aivastelemaan lähes poikkeuksetta. Myös kurkkupastillit aivastuttavat minua, joten vältän syömästä niitä flunssaisenakaan. Raskasta aivastella kurkkukarkkien vuoksi, kun jo valmiiksikin aivastuttaa.

5) Tästä oli jo aiemminkin puhetta, mutta minulla vanhenee usein kaikki syötävä. Ostan jotain ruokaa, en huomaa katsoa päiväystä ja huomaan vasta sitten kun olen aikeissa syödä sen, että sen parasta ennen -päiväys tai jopa viimeinen käyttöpäivä on jo mennyt. (Huhu kertoo, että usein olisi jopa eräs sama valmisruoka, joka aina pääsee vanhentumaan minulla, mutta ei mennä siihen nyt tarkemmin). Ja kuten viime viikolla (vai koska se oli) teillekin todistin, että minulla menee valtavasti esimerkiksi suklaata, karkkia sekä erilaisia pikkuleipiä vanhaksi ja roskiin. Eräs ystäväni tapasi aina käydä syömässä kaikki vanhat suklaat ja pikkuleivät luonani.


Olipa siinä monta syömiseen liittyvää juttua...


Haastan tähän vallan sekoboltsiin meininkiin mukaan Brimin, Elegian, Sirenitan, Willen ja Katan.

Undercover

Harvoin harrastan myötähäpeää, jos en tunne kyseisiä henkilöitä. Olen aina vihannut sitä, kun suomalaisia nolottaa "Suomen puolesta", jos esim. joku typerys käyttäytyy ulkomailla dorkasti. Mutta nyt... Nyt on pakko myöntää, että tunnen suurta myötähäpeää katsellessani tuota BB 24/7:ää! Kukaan ei varmastikaan ole välttynyt tiedolta, että BB-talossa on nyt viikon verran zimbabwelainen Munya, joka luonnollisestikaan ei ymmärrä suomea. Tänään noilla esimerkiksi näyttäisi olevan päivätehtävänä jonkinlainen hiihtoretki, eli pienelle alueelle on roudattu lunta ja kaksi poroa (elävää! kyllä! hii!!!) sekä tehty latu, jota nuo sitten hiihtävät rinkiä. Tulin postireissulta (josta tilitän ehkä huomenna, nyt ei jaksa) ja avasin BB 24/7:n. Katselin ainakin vartin kun nuo asukkaat hiihtivät rinkiä tuolla. Koko ajan kävi iloinen puheensorina ja rupattelu SUOMEKSI!!! En kuullut sanaakaan englantia sinä aikana kun pystyin tuota katsomaan, sitten oli pakko laittaa telkkarista äänet pois kun en vaan kestänyt enää.

Elegia tästä jo avautuikin eilen, mutta on ihan pakko työntää omakin lusikkani soppaan. Siis miten moukkia nuo tyypit tuolla oikein on? Ei voi oikeasti vedota siihen, että he eivät osaisi puhua englantia, koska siitä ei tosiaan ole kyse. Anniina on surkea englannissa (ainakin omien sanojensa mukaan, mutta epäilen kyseessä olevan enemmänkin epävarmuuden), mutta hän on mielestäni yrittänyt aika hyvin kuitenkin puhua sitä. Sen sijaan nuo muut, jotka osaavat englantia edes jollain tapaa, eivät suurinta osaa ajasta edes yritä! Mielestäni se on aivan normaali oletus vähänkin järkevien ihmisten keskuudessa, että jos porukassa on yksi joka ei osaa suomea, niin puhutaan sitten sitä kieltä mitä kaikki ymmärtävät. Minkä nyt voimme olettaa olevan yleensä englannin. Argh, mikä tuska ja häpeä!

Minulla on täällä kotona muuten melko varmasti joku poltergeist. Aamulla kun heräsin, niin digiboksini oli päällä. Televisio ei ollut. Olen kuitenkin melko varma, että nukkumaan mennessäni televisioruudussa oli lumisadetta, eli olisin sammuttanut digiboksin. Ei voi tietää.

***

Kävin eilen Tiimarissa. En muista enää mitä alunperin menin sieltä hakemaan, mutta koska Halloween on lähestymässä ja kaupat yrittävät tyrkyttää sitä meille suomalaisillekin, niin poistuin Tiimarista muutamien pienten naamiaistarvikkeiden kanssa. Ai niin joo, alunperinhän menin todellakin sinne ostaakseni sellaisen sairaan hienon sinisen turkiskaulurin viinipulloilleni. (Se oli tyrkyllä siinä oven ulkopuolella, en mä muuten)... Että viinikin tarkenee talvella. Siitä kaulurista roikkuu sellaiset hienot karvapampulatkin. Kyllä nyt kelpaa.



Kuvassa bloggaajanne kissanaisena.

Tämä on sota!

Aikakirjoihin merkittäköön, että ne talitintit aloittivat tämän! Ensin aion aloittaa rätkimällä niitä ritsalla. Jos tarvitaan järeämpiä aseita, niin rupean ammuskelemaan niitä ilmakolla. Jos sekään ei riitä, niin sitten minun täytyy kaivaa esiin sinko! (Tilanteesta saa ehkä paremmin selkoa klikkaamalla kuvan isommaksi).

Vaiheiset täysille, Spock!