Käykö teille muille koskaan niin, että kotoa lähtiessä kylppärin peilistä katsoo ihan hyvän näköinen ihminen (kukin omalla mittapuullaan), mutta sitten kaupan sovituskopin peilistä katsoo sellainen noita-akka? Kauhean traumaattista tuo sovituskopeissa käynti! Eikös se olisi kaupoillekin tuottoisampaa, jos sovituskopin peili saisi ihmisen näyttämään paremmalta kuin mikä on totuus, eikä kamalammalta (tai realistiselta)? Toivon kyllä totisesti, että muut ihmiset näkevät minut enemmän sellaisena miltä näytän kylppärin peilissä. Pukukoppien kirkkaassa loisteputkivalaistuksessa näkyy joka ainoa ihon virhe ja karva. Jouduin heti kotiin palattuani taas vähän vahailemaan kasvojani. Niin kuin vanheneminen ei olisi riittävän traumaattista muutenkin...
Oma kuva. (Kyllä, kanniskelin omenakoria mukanani).
En ruokkinut tänään la(a)maa, vaan kävin siis vähän alennusmyynneissä. Nyt olikin hyvä alen loppukiri. Sain KappAhlista (kinastellaanko siitä miten se kuuluu ääntää?) yhteensä alle 19 eurolla yhden puolipitkän raidallisen neuletakin sekä punaisen kukkaispitsipuseron. Siitä sitten luonnollinen jatkumo oli siirtyä Indiskaan, josta en selvinnytkään yhtä halvalla. Mutta tarvin niitä kaikkia. Ihan varmasti tarvin. Työnhakua ja semmoista täytyisi, niin tarviihan sitä vaatteita. Ostin yhden sellaisen hippipuseron ja sen alle ihan perusvalkoisen pitkähihaisen t-paidan, ja sitten vielä neuletakin ja batiikkivärjätyn kietaisumekon tarjouksesta osta 2, maksa 1. Jotka nuo jälkimmäiset olivat muutenkin jo alessa, ja sain sitten vielä halvemman ilmaiseksi. Niin, elikäs säästin aivan älyttömän paljon tänään rahaa. Hyvä minä!
Keksin tänään juuri unelmaduunin itselleni... Tullinainen! Katsokaa vaikka tuon uutisen kuva. Miten suurta tyydytystä tuosta saisikaan!
Huomenna taas lähden syvälle Keski-Suomeen. Unta tulee varmaan yöllä taas vain muutama tunti. Loistavaa.
Elegia haastoi minut kertomaan kuusi täysin satunnaista asiaa itsestäni. Laitetaan satunnaisgenerattori käyntiin...
1) Olen nörtti. Vaikka menetänkin usein hermoni tietotekniikkaan ja harrastan erityisen voimakasta kiroilua tietokoneiden parissa, niin rakastan silti sitä näpertämistä ja ongelmanratkaisua, jota saan harjoittaa (tai joudun harjoittamaan, ihan miten vaan) sekä töissä että varsin usein myös vapaa-ajalla. Paitsi silloin en rakasta sitä, kun vihaan sitä.
2) En pysty olemaan kotioloissa meikattuna. Töissä tai muualla ihmisten ilmoilla minulla ei ole mitään ongelmaa ripsivärin ja muun kanssa, mutta välittömästi kun pääsen kotiin tapahtuu lösähdys ja panda-look ilmestyy kasvoilleni. Silmiäni alkaa kirveltää ja kutittaa ja ripset tuntuvat älyttömän raskailta, mikäli en pese kasvojani kotioloissa. Tämä sama ilmiö saattaa tapahtua myös vanhempieni luona.
3) En pidä yhtään nukkumaan menemisestä. Tykkään nukkumisesta kyllä, mutta nukkumaan meneminen on raskas prosessi. Ihailen ihmisiä, jotka voivat vain kaatua sänkyyn ja alkaa nukkua. Minun rutiinini taas on seuraavanlainen: Sammutan tietokoneen, riisuudun, laitan yöpuvun päälle, haen vesilasin sängyn vierestä ja sytytän lampun yöpöydällä, menen keittiöön ja täytän vesilasin, otan siitä hörpyn, sammuttelen keittiöstä kaikki valot (pimeään aikaan talvisin tähän menee enemmän aikaa, koska joudun sammuttamaan kynttelikön ja irroittamaan pistokkeesta kahden eri valosarjan johdon), tulen vesilasin kanssa keittiöstä ja lasken lasin pöydälle siksi aikaa, kun kiskaisen rottinkitähden johdon pistokkeesta, käännän kiinanruusun niin että verhot mahtuvat kiinni ja suljen verhot, sitten menen vessaan, hoidan asiani, pesen hampaat, laitan yökiskon suuhun, tulen pois vessasta, rasvaan kädet ja huulet, sammutan olkkarin valot ja mahdollisesti telkkarin mikäli se on ollut päällä, otan vesilasin ja vien sen yöpöydälle, riivin päiväpeiton pois sänkyni päältä, laitan herätyskellon herättämään jos tarvii, ja lopulta, lopulta voin käydä nukkumaan! Ei kuulosta kovin helpolta, eihän?
4) Pidän lähes jatkuvasti ikkunaa auki kotonani. Jos ikkuna on kiinni, tuntuu että on huono ilma ja happi loppuu. Kämppäni on myös tosi kuuma. Ainoastaan kovilla pakkasilla en pidä ikkunaa auki, ainakaan kovin paljoa. Nytkin se on auki. Pidän raikkaasta ja viileästä kodista. Viileää tänne tosin ei saa tekemälläkään, vaikka olen pitänyt lämpöpattereita päällä viimeksi vuonna 2002 pakkasten aikaan.
5) Olen nukkunut viime yönä vain noin kolme tuntia.
6) Minulla on aivan erityinen kyky sanoa vääriä asioita väärässä paikassa väärään aikaan ja aiheuttaa vaivaantuneita hiljaisia hetkiä.
Bonuksena saatte vielä tietää sellaisen faktan minusta, että söin tänään nakkistroganoffia. Ha!
Tässä on nyt kovasti viime aikoina tuntunut olevan pinnalla meikäläisen asemat "sinkkumarkkinoilla" ja sieltä mahdolliset poistumiset ja mitkä ikinä, niin haluan nyt selventää paria asiaa. (Ja tämä ei ole mikään henk.koht. purkaus sinulle, Ilkka, vaikka tiedätkin varmaan toimineesi tämän kirjoituksen suurimpana innoittajana). Juttuhan on katsokaas sillä tavalla, että minulle tämä blogi ei ole niinkään päiväkirja. Kirjoittelen tänne mieluummin ihan muita juttuja kuin mitään mitä minun irl-elämässäni tapahtuu. Olen myöskin huomannut, että saan kommentteja paljon enemmän niihin muihin juttuihin. Jos kirjoittelen ihan arkipäivästäni, niin harvempi niihin mitään kommentoi. Ja kommentteja taasen pidän kiinnostuksen asteen mittarina. Enkä myöskään erityisesti halua pitää tätä päiväkirjanani. Haluan pitää blogin erillään yksityiselämästäni (useimmiten, that is). En todellakaan osaa (enkä halua) kirjoitella mitään sellaisia juttuja, että ihhihhii kun olen ihastunut tai vastaavaa. Tykkään paasata ajankohtaisista tai ei-todellakaan-niin-ajankohtaisista asioista, tykkään kirjoitella vaikkapa musiikista tai miehistä yleisesti, mutta en tykkää kirjoitella henkilökohtaisia tyttö-poika-juttujani.
Olen tämän kuun lopussa blogannut jo kaksi vuotta (itse asiassa luulin sen olevan jo kolme vuotta, tämä tuntuu niin pitkältä ajalta). Jos lukija olettaisi minun kirjoittavan täällä(tai edellisessä blogissa) kaiken itsestäni ja miesjutuistani, niin lukija voisi kuvitella etten ole ollut miehen kanssa silleen tai mikäänlaisissa kosketuksissa ainakaan kahteen vuoteen. No, kukin saa miettiä omassa päässänsä pitääkö se paikkansa. Joo, olen epämääräinen ja ehkä arkakin kirjoitellessani mitään miesjutuistani (paitsi kun hehkutan jotain julkkista tai työkaverin kauniita silmiä, koska ne eivät ole oikeasti tärkeitä asioita), mutta siihen on kaksikin syytä: 1) Koska en halua kirjoitella niistä ja 2) koska ne asiat eivät koske pelkästään minua. Tätä blogia kuitenkin saattaa lukea tai olla lukematta ihmisiä, jotka ehkä tuntevat tai ovat tuntematta oikeassa elämässä minut ja/tai mahdolliset mieshenkilöt, jotka elämääni sivuavat.
Itse asiassa olen tässä viime aikoina miettinyt homman niin, että jos nyt facebookin relationship statukseni vaihtuisi muotoon "in a relationship", niin tuskin kuitenkaan tulisin täällä blogissa siitä kovin suurta numeroa tekemään. Olen itse asiassa hyvinkin vakuuttunut, että asiasta kannattaisi olla melko hissukseen. Ja noihin "sinkkumarkkinoihin" minun on vielä puututtava sen verran, että vaikka en olekaan vakavasti seurustellut tällä vuosituhannella (poikaystävästä päästyäni eroon minulla on ollut jopa hauskaa), niin en ole juurikaan kokenut olevani millään sinkkumarkkinoilla. Tuo on minulle jotenkin täysin vieras ajatus edes. En ole mitenkään ollut haku päällä, koska siihen ei ole ollut tarvetta. Tai ehkä siinä oli sellainen hämärä villiintymisaika heti sinkkuuntumisen jälkeen, jolloin yritin vähän sitä ja tätä, mutta se oli lopulta aika lyhyt aika. Virallisesti seurustelemattomuudesta huolimatta tunnen olleeni tällä vuosituhannella huomattavasti onnekkaampi karvanaamojen suhteen kuin edellisellä. (No, olinhan toki vain 22, kun vuosituhat vaihtui, mutta silti). On sinne toki jokunen vellihousukin mahtunut mukaan, mutta erehdyksiähän sattuu. Jopa minulle.
Tämän täysin turhan ja ylipitkän avautumisen jälkeen siis esitän vain kainon ehdotuksen, että jätettäisiin se meikäläisen mahdollisesti olemassa olevan tai olemattoman rakkauselämän pohtiminen siihen asti, kunnes erikseen ilmoitan sen olevan ajankohtaista tai tarpeellista. Jookos kookos? (Tai saahan sitä toki pohtia, jos jostain syystä haluaa, mutta en aio jatkossa enää kommentoida asiaa).
Voi elämä tätä elämää. Onnistuin siis tuossa päivällä suututtamaan erään ihmisen. Se ei ollut tarkoitus, mutta myönnän syyllisyyteni tapahtuneeseen. No eipä siinä mitään, ei ollut ensimmäinen kerta kun suututan ihmisiä tai edes tämän kyseisen ihmisen. Mutta sitten kävi niin, että toisen osapuolen puhelin meni mykäksi enkä saanut asiaa selvitettyä lainkaan. Mikä taas on minulle tilanne, jota en pysty käsittelemään laisinkaan. Kas kun, jos riidan osapuolina ovat kaksi ihmistä, joista ensimmäinen ei ollenkaan kestä selvittämättömiä tilanteita ja haluaisi pöydän puhtaaksi heti, ja toinen taas haluaisi ensin itsekseen rauhassa miettiä (ensimmäisen näkökulmasta siis mököttää) ja käsitellä asiaa, niin siitä ei useinkaan seuraa kovin rakentavaa riitaa vaan melkoinen maailmansota. Minun tietysti ollessa näistä se ensimmäinen. Joskus on kauhean vaikeata riidellä erilaisen riitelijän kanssa kuin itse olen. Minun olisi helpompi riidellä ihmisen kanssa, joka suuttuisi yhtä nopeasti kuin itse, mutta myöskin riita olisi ohitse sen jälkeen kun hetki ollaan huudettu. Minulle on täysin kestämätön tilanne se, jos toinen haluaa käsitellä asiaa yksikseen ja vasta ehkä seuraavana päivänä minun kanssani. Minun näkökulmastani se vain pahentaa tilannetta, kun taas toisen näkökulmasta se kai rauhoittaa tilanteen (tosin minun kanssani tuo ei toimi). Ja sitten vielä jos en saa selvitettyä tilannetta enkä edes yhteyttä toiseen osapuoleen, niin olen sen jälkeen täysin kujalla.
No, nyt olen kai kuitenkin saanut selvitettyä asian. Sen jälkeen, kun ensin useamman tunnin joko istuin sohvalla ja itkin tai tuijotin eteeni apaattisena, tai sitten istuin vessassa (koska vatsani reagoi aina ensimmäisenä kaikkiin tilanteisiin, mikä on joskus aika rasittavaa) ja itkin tai tuijotin eteeni apaattisena, ja kun toinen osapuoli suvaitsi vihdoin avata puhelimensa. Niin, sopu on siis nyt kai jo olemassa, vaikka olen vieläkin hiukan surullinen, koska oikeasti vihaan riitelyä. Ja anteeksi että kilahdin tuolla edellisen postauksen kommenttiosastolla joillekin. Se ei ollut mitään henkilökohtaista kenellekään, oli vaan vähän paha päivä. Kyllä te tiedätte...
Asiasta toiseen. Asensin tänään itselleni (taas) Firefox 3:n. Minullahan oli se siis jo aikaisemmin, mutta palasin kakkoseen kolmosen erinäistä pikanttien ominaisuuksien vuoksi. Pakkohan se ennemmin tai myöhemmin sitten oli taipua tähän kolmoseen, mutta tällä kertaa ainakin asensin kakkosen ja kolmosen pyörimään rinnakkain. Jonkinlainen pehmeä lasku siis, sanoisin. Tässä kolmosessa on vieläkin asioita, joista en pidä tai joita en ymmärrä tai hyväksy. Esimerkiksi vaikka olen laittanut ruksin kohtaan "varoita, kun yritän sulkea useampia välilehtiä samanaikaisesti" niin ei tämä silti mitään varoita. Hups vaan, selain sulkeutuu. Mutta tuo kakkonen taas on ruvennut tökkimään tosi pahasti Facebookin kanssa, joku siellä aiheuttaa massiivisia muistivuotoja aina välillä, joten toivon Ff3:n korjaavan tuon ongelman.
Tuon parin päivän takaisen kappaletaiston taisi voittaa Smashing Pumpkins aika selkein lukemin. Olen hiukan pettynyt teidän äänestyskäyttäytymiseenne (ei, tämä ei ole demokratia), kun tulos oli noin selkeä. Ainoastaan pari antoi äänensä Holelle, jolle minäkin olisin ääneni antanut (ja annankin, koska olen tämän paikan diktaattori, despootti sekä idi amin(*). Saattaa tietysti johtua siitä, että olen hiukan läpikyllästänyt itseni tuolla Bullet with butterfly wingsillä ja Violetiin ihastuin taas vasta Last.fm:n sen minulle tyrkytettyä, mutta... Kyllä se Hole silti ehkä enemmän noista bändeistä on minun musiikkiani. Ja siinä on muuten sellainen rokkibändi, että vaikka sen kaikki jäsenet ovat naisia, niin sitä ei tarvitse erikseen mainita tyttöbändiksi. Se on ihan pesunkestävä rokkibändi, joka esittää sellaista katu-uskottavaa rokkia, jota minäkin voisin laulaa (mikäli osaisin). Harvassa ovat ne tyttöbändit. Yleensähän siis tahtoisin itse laulaa vain miesrokkareiden musiikkia, mutta Hole on poikkeus. Ja sitä paitsi Courtney Lovella on aika seksikäs ääni.
Tässä postauksessa oli pitkiä ja valtavan sekavia lauseita, joten vastuu ymmärtämisestä jää lukijalle.
Nyt katselen Reinikaisen ja sen jälkeen odottelen, että kello tulee jo ilta ja kolmoselta alkaa Walk the line.
*) Hänen korkeutensa, elinikäinen presidentti, sotamarsalkka Al Hadji Tri. Idi Amin, VC, DSO, MC, Kaikkien maan eläinten ja merten kalojen herra, sekä Brittiläisen imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa.
Bärtilin ystäville uutisia! Laitoin tuossa jokunen päivä sitten Bärtilin vihdoin hibernoimaan elikäs talviunille. Olen hiukan huono omistaja, mutta en ole kovin tarkkaan jaksanut ottaa selvää miten kärpäsloukkua pitäisi hoitaa talvilevon aikana. Se on nyt jääkaapin vihanneslaatikossa ja tuollaisessa pakasterasiassa, jota en ole sulkenut täysin tiiviisti. Arvelen Bärtilin tarvivan kuitenkin happea. En yhtään tiedä pitäisikö sitä kastella vai olla kastelematta levon aikana, enkä jaksa tai muista ikinä googlata asiaa. Niin että jos täällä on nyt jotain kärpäsloukkuasiantuntijoita läsnä, niin hyviä neuvoja otettaisiin nyt vastaan mieluusti.
Varasin eilen illalla hetken mielijohteesta ja Aimon kirjoituksen innoittamana itselleni ajan kampaajalle. (Nettivaraus on aivan älyttömän kätevä, kun voi vaikka keskellä yötä järjestää itselleen ajan kampaajalle seuraavana päivänä!) Tätä tukkaahan oli jo aika valtavasti ja oloni alkoi olla hetkittäin melko tukalakin sen kanssa, vaikka se olikin ihan kiva pitkänä. Siis tosi pitkänä. Mitään before-kuvaa en älynnyt ottaa, mutta tässä on kuitenkin after-kuva.
Kävin kampaajan jälkeen siinä vähän ruokaostoksilla Sokoksella (vaihtelu virkistää, harvoin siellä tulee käytyä ruokaostoksilla) ja nyt olen suomalaisen muotoilun sekä mainonnan uhri. Ostin Plupin. Nimittäin oikeasti... Kuka voi muka vastustaa tuon näköistä vesipulloa, vaikka se onkin Stefan Lindforsin suunnittelema? Ja siitä sentään menee 10 senttiä Itämeren hyväksikin. Aivan mieletön sekä uusi rakkauteni!
Huomiseen, höpönassut!
Ps. myöhemmin: Blogin tilaajamäärä B-listalla on enää 99, joten sori, gaalaa ehkä joudutaan lykkäämään. Sehän on siis vakio, että jos blogissa mainitsee ääneen jotain tilaaja- tai lukijamääristä, niin B-listalta poistuu välittömästi 2-3 tilaajaa.
Olen ollut töissä + vähäuninen öisin = väsynyt, joten on jäänyt tämä bloggaustoiminto hiukan vähemmälle huomiolle. Kuitenkin, kuten joku näppärä jo oli huomannutkin, olivat jotkut ryökäleet toimineet yön hämärissä ja nyt tällä blogilla on B-listalla 101 tilaajaa. Ja kun kerta lupasin, että kun 100 tilaajan raja rikkoutuu niin järjestän ne Harmiton Awardsit, joten lupaan kanssa järjestää ne. Viikonloppuna ehkä ehdin panostaa siihen. Tosin mitään suunnatonta panostusta ei kannata odottaa, heh heh. Yleisön suosikin ääniä otetaan yhä vastaan. Palkintogaalaa odotellessa kuitenkin saatte nyt kertoa mielipiteenne parista kappaleesta.
Kerta nuo Courtney Love ja Billy Corgan ovat ainakin jossain vaiheessa seurustelleet (suhteen nykytilasta ei ole tietoa, mutta seukkasivat aikana ennen Kurt Cobainia(* ja käsittääkseni uudemman kerran tässä lähihistoriassa), niin laitanpa teidät tänään päättämään kumman bändi soittaa parempaa musiikkia.
Tuosta jälkimmäisestä ei valitettavasti löytynyt kuin live-versioita, mutta yritin valita parhaimman sekä ääneltänsä laadukkaimman niistä.
(The Smashing Pumpkins - Bullet With Butterfly Wings)
VS.
(Hole - Violet)
Antakaahan kuulua!
*) Corgan oli niin katkera Cobainille, ettei Smashing Pumpkins ikinä (kai, en ole suorittanut tutkimustyötä, mutta näin olen antanut kertoa itselleni) esiintynyt missään samalla keikalla Nirvanan kanssa.
Vastailin tähän meemiin noin vuosi sitten ja vastailen nyt uudestaan. Tosin Annikilta löytyi hiukan täydellisempi versio tästä meemistä, (viime vuonna minulta puuttui ainakin kysymykset 21 ja 35, ja kysely oli hiukan lyhyempi), joten täydennän tätä hieman tuolla toisella versiolla.
1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin? Hankala muistaa koko vuoden tapahtumia... No sain ainakin ihan oikeita töitä (lyhyen pätkän) ihan omilla avuillani enkä suhteilla. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta kun olen koko ikäni pyörinyt suhteilla saaduissa työpaikoissa (paitsi jos ei lasketa sitä mainospostin jakelujobia), niin saan ainakin vähän röyhistää rintaani. Tapasin myöskin ihmisiä, joihin olen tutustunut blogien kautta, ja opin etteivät he ole ollenkaan pelottavia. Tänä vuonna saatan uskaltautua tapaamaan lisää bloggaajia, mikäli joku haluaa varata option tapaamiseeni. (Näin muuten viime yönä unta, että tapasin Gatan livenä). Ensimmäistä kertaa eläissäni jätin myöskin syntymäpäivän juhlimatta. Luulen, että se tulee jatkumaan.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle? No en varsinaisesti luvannut mitään. Yritin olla kärsivällisempi ja ymmärtäväisempi, ja toivottavasti sainkin skarpattua hiukan sillä saralla. Tänä vuonna voisin luvata noita terveellisiä elämäntapoja (enemmän liikuntaa, vähemmän herkkuja) taas, mutta mehän kaikki tiedämme kuinka sen lupauksen käy, joten en lupaa mitään. Voisin myöskin luvata käsipainojumpata säännöllisesti, mutta unohdan senkin kuitenkin heti, kunhan tuo olkapää tuosta paranee.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi? Yksi kappale ystävävauvoja putkahti maailmaan kesällä.
4. Kuoliko kukaan läheisesi? Ei kuollut. Onneksi.
5. Missä maissa kävit? Kävin Englannissa. Silleen nopsaan. 6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008? Motivaatiota, jaksamista, vakituisen työpaikan, edistymistä eräissä asioissa.
7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi? Heh... En varmaan mitään, koska en nytkään muista mitään päivämäärää. Paitsi ehkä sen Foo Fightersin keikan päivämäärän, mikäli tarkistan sen tuosta dvd:n kannesta. Sekä tietysti sen mustan ja synkän päivän, kun täytin 30.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna? Buaah. Tarviiko joka vuosi saavuttaa jotain? En ole kovin saavuttavaa tyyppiä ilmeisesti. Ehkä sitten se, kun uskaltauduin tapaamaan blogituttuja naamatusten. Nimittäin vannoin itselleni silloin, kun aloitin pitämään blogia, että en tee sitä ikinä.
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi? Opinnot ovat kyllä olleet yhtä suurta epäonnistumista. Ei siksi, että olisin tyhmä enkä osaisi, vaan siksi että ei vaan kiinnosta. Ei jaksa. Ja se typerä tutkintouudistus vei sen vähäisenkin mielenkiinnon.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista? No tässä loppuvuodesta kärsin hyvin pitkäkestoisesta yskästä. Myöskin tämä olkapäävamma muistuttelee itsestään aina toisinaan, jolloin todella joudun kärsimään. Eipä muuta.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Läppäri, ehdottomasti.
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä? Ystävien, kissan sekä joidenkin turhien julkkisten.
13. Kenen käytös masensi? Eräiden valtionpäämiesten. No ei kai...
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Näillä tuloilla ne menee siihen välttämättömimpään, eli elämiseen. Olisikin joskus mahdollisuus vastata tähän vaikkapa että matkusteluun.
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi? Voi hyvä ihme, olenko ollut mistään oikein innoissani? No olen, ainaskin siitä Foo Fightersin keikasta Wembleyn stadionilla. Olenko muistanut mainita asiasta?
16.Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2008? Hmm... Jotenkin epäilen, että ei mikään, koska olen niin huono muistamaan vuosilukuja. Mutta ainakin siitä Pinkin So Whatista tulee taatusti mieleen nämä joulukuun työreissut, kun autossa ollaan radiota kuunneltu. Vaikkei se nyt mikään lempikappaleeni olekaan. Albumeista tietenkin Guns N' Rosesin Chinese Democracy, koska se vihdoin, vuosien vääntämisen ja viilaamisen jälkeen saatiin synnytettyä. En ole koko levyä kuunnellut, mutta ainakin sen nimikappale on mielestäni oikein oiva. Loistavaa, että joku tekee biisin tuosta aiheesta ja koko bändi (tai ainakin levy) tulee bannatuksi Kiinassa.
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi? Kaiken kaikkiaan varmasti onnellisempi, vaikka vuosi on ehkä ollutkin vuoristorataisempi kuin edeltäjänsä.
b) laihempi vai lihavampi? Ei tässä varmaan mitään merkittäviä muutoksia ole tapahtunut, kun samat vaatteet mahtuu päälle kuin vuosi sittenkin, eivätkä ne myöskään ole jääneet isoiksi.
c) rikkaampi vai köyhempi? No jaa. Jonkin verran rikkaampi varmaankin, ainakin verottajan näkökulmasta. Myös antimaterialistisella tavalla vuosi 2008 on ollut rikkaampi.
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän? No tietysti voisin toivoa käyneeni kuntosalilla enemmän, kerta sen jäsenyydenkin hommasin, mutta ei kai se mikään toivomisen asia ole kun kuitenkin itse hallitsen omaa toimintaani. Olisin voinut myös kuvata enemmän, vaikka aika paljon kuvia viime vuonna tulikin räpsittyä.
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? Velttoilleeni ja laistaneeni kaikkia ikäviä juttuja, kuten työnhakua. Toisaalta taas... Olen huomannut, että aina asioista on seurannut jotain hyvää ja uusia kokemuksia. Ikään kuin niin olisi ollut tarkoituskin käydä.
20. Kuinka vietit joulua? Jouluaaton ja -päivän olin vanhempien luona, muuten himmailin himassa.
21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? Hmm... Minulla on aika usein tapana sanoa asioita ja ajatella vasta sen jälkeen. Kuten nyt vaikka viimeksi maanantaina. Jonkun sellaisen hetken voisin käydä pyyhkimässä pois. Vaikkapa tuon maanantaisen, tai ainakin toivon ettei työnantajan edustaja kuullut sitä.
22. Rakastuitko vuonna 2008? Tähän on vaikea vastata täysin rehellisesti, koska yritän pitää tietyt jutut pois täältä blogista. Vastaan lyhyesti, että en. Esimerkiksi musiikillisia rakastuksia kyllä tuli.
23. Kuinka monta yhdenyön juttua? Ei yhtäkään. Ihan rehellisesti sanottuna en ole eläissäni tehnyt mitään, mitä voisi kutsua yhdenyön (onko se yhdyssana?) jutuksi. Ehkä olen vain moniongelmainen, mutta en pysty.
24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi? No sellaisista mitä nyt televisiosta on tullut, niin sarjoista Asema 62 ja L-Koodi ovat hyviä. Myös Fitz ratkaisee ja Täydelliset Naiset ovat olleet katselun alla. Big Brotheria katselin, mutta en nyt kävisi sitä suosikiksi sanomaan. Olen katsellut myös paljon luonto-ohjelmia, dokumentteja ja ajankohtaisohjelmia.
25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan? Yritin oikein kovasti miettiä tunnenko vihan tunteita ketään kohtaan... Joo, tunnen, mutta en ole tavannut kyseistä ihmistä/kyseisiä ihmisiä ikinä. Toisaalta taisin kyllä vihata heitä jo vuosi sittenkin. Eli vastaus on en.
26. Mikä oli paras lukemasi kirja? Ääh, aina nää leffa- ja kirjakysymykset on niin hankalia näin hajanaisella päällä varustetulle henkilölle. Täytyy myöntää, että en ole lukenut ihan kauheasti viimeisen vuoden aikana. Nikki Sixxin Heroin Diaries oli omalla tavallaan hyvä ja valaiseva kokemus. Sitten taas... Anna-Leena Härkösen Ei kiitos oli myöskin hyvä kirja. Ihan on sellainen tunne, että unohdan jonkun kirjan, joka on ollut niin hyvä, etten ole malttanut laskea sitä käsistäni. Tarvisi kyllä lukea enemmän.
27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi? Last.fm kokonaisuudessaan ja sen kautta löytynyt uusi ja vanha musiikki.
28. Mitä halusit ja sait? Läppärin. Tosin en niinkään saanut sitä kuin ostin.
29. Mitä halusit muttet saanut? Suudelman.
30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna? (Tai siis viime vuonna, koska teen tämän hiukan jälkijunassa). Jos vain yksi täytyy nimetä, niin se Juno.
31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit? Minäpä tsekkaan blogistani... No ei sieltä selvinnyt mitään, mutta muistelen sen olleen arkipäivä, joten olin ensin töissä ja sen jälkeen kotona. Pidin matalaa profiilia. Olin syntymäpäivänä yhtä vanha kuin tänään, eli kolmekymAUTS.
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän? Tiedän kyllä mikä se yksi asia on, mutta se kuuluu asioihin, joita en käsittele täällä tällä hetkellä. Ärsyttävää, eikö?
33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008? No eipä se taida olla muuttunut kauheasti. Paitsi olen ehkä panostanut kenkiin (rahallisesti) enemmän. Eli ostanut sikakalliita kenkiä. Ehkä hiukan myös yksinkertaistanut tyyliäni, eli vähemmän sellaisia hassuja printtipaitoja kuin aiemmin. Raidat ja iloiset värit ovat myös olleet kivoja. Ja farkut.
34. Mikä piti sinut järjissäsi? Ehkä järjen menetys ei ole ollut kovin lähellä, paitsi kerran kesällä. Silloin pysyin järjissäni keskustelemalla asiasta. No kyllähän toiset ihmiset aika hyvin pitävät kiinni tässä maailmassa. Ja tietysti se, että on katto pään päällä ja rahaa ruokaan.
35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten? No johan on kyssäri. Pidin eniten... Julkisuuden henkilöstä... En nyt mitenkään keksi mitään erityisiä pitämisiä ketään julkkista kohtaan. Pidän asioita, joita monet julkkikset antavat minulle (kuten vaikkapa musiikki, leffat jne.), mutta että pitäisin jostain julkkiksesta itsestään. Nyt tähän olisi hyvä vastata, jos edes tuntisin henk.koht. jonkun julkkiksen. Ei, en vaan keksi ketään vaikka kuinka pinnistelisin.
36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi? Ainaskin USA:n pressanvaalit. Keskustelu (tai ainakin epätoivoinen yritys keskustella) maahanmuuttopolitiikasta. Ja mitä näitä nyt on tässä vuoden mittaan ollut.
37. Ketä ikävöit? Useimmiten se on ollut sellaista positiivista ikävää. Loppupeleissä ihan mukavaa, että on joku jota ikävöidä, silloin kun ketään ei ole kadottanut lopullisesti.
38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen? En halua laittaa ihmisiä järjestykseen, kun tapasin niin monta uutta ihmistä. Kaikki ovat omalla tavallaan kivoja ja hienoja ihmisiä. Tai ainakin melkein kaikki. Olen myös tavannut työsuhteen puitteissa ihmisiä, joiden kanssa ei ole synkannyt erityisen hyvin. Mutta tietysti sitäkin enemmän huippuja tyyppejä.
39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2008. Älä koskaan mene parturiin, joka on piiraspuodin yläkerrassa.
40. Lainaa sanoituksia, jotka summaavat vuoden 2008. Ei nyt ehkä summaa, mutta en keksi muutakaan. Tässä kokonaisuudessaan...
You're part time lover and a full time friend, The monkey on the back is the latest trend, Don't see what anyone can see, In anyone else, But you
Here is a church and here is a steeple, We sure are cute for two ugly people, Don't see what anyone can see, In anyone else, But you
We both have shiny happy fits of rage, I want more fans, you want more stage, Don't see what anyone can see, In anyone else, But you
I'm always tryin to keep it real, Now I'm in love with how you feel, I don't see what anyone can see, In anyone else, But you
I kiss you on the brain in the shadow of the train, I kiss you all starry eyed, My body swings from side to side, I don't see what anyone can see, In anyone else, But you
The pebbles forgive me, The trees forgive me, So why can't, You forgive me? I don't see what anyone can see, In anyone else, But you
Du du du du du du dudu Du du du du du du dudu I don't see what anyone can see, In anyone else, But you.
(Michael Cera & Ellen Page - Anyone Else But You alkup. The Melody Peaches)
41. Joka kuukauden ensimmäinen virke:
Tammikuu: Ooh. Helmikuu: Useammassakin blogissa on päivitelty tuota ministeri Holmlundin neronleimausta, että nettisivuille pitäisi saada ikärajat. Maaliskuu: Nukuin viime yönä aivan äärettömän huonosti. Huhtikuu: Ei hyvä ihme. Toukokuu: Vappu meni ihan kivasti. Kesäkuu: Mitähän sitä sanois tänään? Heinäkuu: EU:ssa kun nyt ollaan oltu huolissaan blogien tasoista ja bloggaajien motiiveista, niin DorianK ystävällisesti päätti autta asiaa ja väsäsi tällaisen tunnuksen. Elokuu: Sain ihanalta Sirtsulilta tällaisen ihanan läpyskän... luottokorttikohan tuo on? Syyskuu: Mitä useamman päivän tänne on kirjoittamatta, niin sitä vaikeampaa on palata. Lokakuu: Luin aamulla ensitöikseni Benropen blogista, että Alma Media on ostanut Vuodatuksen. Marraskuu: Korkeasaaressa sattui hiljan hyvin surullinen tapaus. Joulukuu: Elettiin joulukuuta vuonna 3008. Varsinaista verbaliikan riemukulkuetta ollut siis koko vuosi.
Ja sitten suuntaamme katseen tulevaisuuteen ja vuoteen 2009. Emmekä jaksa oikolukea tätä tekstiä, kun siitä tuli näin pitkä.
(Googlasin postauksen ensimmäiseen aiheeseen sopivaa kuvaa ja törmäsin tuohon. Se on niin kiehtova kuva, että olin pakotettu pläjäyttämään sen tähän alkuun.)
Näin viime yönä unta pitkästä aikaa tuosta elämäni ensimmäisestä suuresta rakkaudesta. Kutsun sitä rakkaudeksi, vaikken koskaan kyseisen tyypin kanssa päässytkään katsekontaktia pidemmälle. Hän kuitenkin vei jalat altani ihan totaalisesti, jonka jäljiltä kävelyni on vieläkin horjuvaa. Sain kerran häneltä purkan, jota jauhoin tunteja (tämä saattaa olla merkittävä tieto niille, jotka tietävät, etten voi sietää purkkaa) ja sen jälkeen säilöin sen purkan vuosiksi sellaisen taitellun pahvinpalasen väliin. Tänä päivänä en tiedä sen enempää purkan kuin miehenkään sijaintia. Purkka on kulkeutunut joko roskikseen tai sitten se on vielä jemmassa jossain pahvilaatikossani, joita roudasin lapsuudenkodista tänne vanhempien muuttaessa. Mies on ehkä tai ehkä ei Tampereella, viimeinen näköhavainto on yli kahden vuoden takaa. Joskus hän kuitenkin palaa kummittelemaan. Ihmettelen, että miksi nyt, kun en taatusti ole tietoisesti ajatellut häntä aikoihin. Unessa tavoitin vain lyhyesti sen jonkin, johon hänessä ihastuin. Yritin etsiä sitä hänen kasvoiltaan, mutta oli hankala muistaa unessa miltä hän näyttää, koska se on hankalaa hereilläkin. Minulla on tyypistä tasan yksi kuva ja kuvasta harvoin välittyy edes sitä jotakin. Samassa unessa käväisi myös yksi edesmennyt koulukaveri, joka oli siinä siis ihan hengissä eikä muuttunut lainkaan sitten 90-luvun. (Nämä tyypit siis olivat kavereita keskenään ihan oikeastikin). Outoja unia. Tuollaisten unien jälkeen on aina jonkin aikaa hiukan pihalla. En harrasta mitään jungilaista unien tulkintaa, joten se siitä. Oli kiva nähdä, pojat.
Käytiin eilen Minjan kanssa leffassa katsomassa Coenin veljesten uusimman Burn After Reading. Se oli ihan hauska leffa. Ei mikään sellainen haha-hauska, vaan aidosti nauratti monet kohtaukset siinä. Sen lisäksi siinä oli pari aikamoista yllätysmomenttia, kun yhdellekin kävi plät. (Yritän välttää juonipaljastuksia, jos joku ei ole vielä nähnyt kyseistä leffaa). Brad Pittistä oli leivottu hyvin nuorekas versio elokuvaan, tosin niitä silmäpusseja ja juonteita on vaikea kadottaa. Missä ihmeen välissä Pittistä tuli viittäkymppiä lähestyvä keski-ikäinen ukko? Varmaan ne kiljoona lasta myöskin vanhentavat. Esimerkiksi True Romance -leffassa Brad oli vasta minun ikäiseni. (Eli siis tosi nuori, toim.huom.) No palatakseni aiheeseen, niin tässä Burn After Readingissa oli Bradin lisäksi liuta hyviä näyttelijävalintoja, kuten nyt vaikka John Malkovich, joka on aina loistava, ja Frances McDormand, josta tykkään myöskin aina. Ja George Clooney, sekä hyviä sivuroolityyppejä myöskin. Ja ehkä yksi parhaista puolista siinä leffassa oli, että se kesti vain hiukan reilut puolitoista tuntia. Nykyään kun niin moni elokuva tuntuu ihan ylivenytetyltä 2,5 tuntiseksi (vähintään), on aina virkistävä poikkeus jos joukossa on joku sellainen tiivis ja sopivan mittainen pakkaus. Mutta pidemmittä puheitta (heh, johan sitä tulikin jaariteltua) suosittelen ehdottomasti katsomaan tuon. Trailerin voi tsekata täältä.
Jottei elämäni kuulostaisi liian ruusuilla tanssimiselta, niin voin lopuksi vielä vähän valittaa. Minua on nimittäin vaivannut viime päivinä aivan helvetillinen olkapääsärky. Se vanha vaiva taas kaivautui esiin jostain kuopastaan. Viimeiset kahdeksan kuukautta ovat olleet oikein hyviä eikä olkapäätä/hartiaa ole särkenyt juuri nimeksikään, mutta annas olla kun ne kuukautiset lopulta tulivat, niin johan alkoi olkapäätäkin särkeä. Kuulostaa varmaan aika scifiltä, mutta näillä on oikeasti joku mystinen yhteys. Harmi vaan, että tuo särky ei silti poistu, vaikka kuukautiset loppuisivatkin. Olen nyt useamman päivän ajan pitänyt kylmäkäärettä ja syönyt yliannostuksen särkylääkkeitä, mutta ei tunnu helpottavan. Lääkäriin on kai ihan turha mennä, koska olkapään vuoksi sieltä ei saa ikinä muuta kuin lämmintä kättä. Kyse ei kai ole nivelistä tai mistään kapsuliiteista vai mikä se oli, näin on fysioterapeutti asian todennut, vaan ihan lihaksen heikkoudesta. Ongelma on vaan se, etten todellakaan muista tehdä mitään käsipainoharjoituksia silloin, kun kaikki on ok. Eli toisin sanoen tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Nyt vaan olo on sellainen, että tekisi mieli iskeä veitsi tuohon hartialihakseen, että tuo särky helpottaisi (tai ainakin muuttuisi toisenlaiseksi kivuksi). Tällä hetkellä ymmärrän niitä, jotka siirtävät henkisen kipunsa fyysiseksi viiltelemällä itseään. Poppaskonsteja otetaan vastaan.
Tästä tulikin aika pitkä postaus (näin pitkän sepustuksen kirjoittaminen varmasti onkin parasta lääkettä tuolle olkapäälle), mutta niille, jotka vielä jaksavat mukana, voin kertoa, että radiota ei kannata sijoittaa mikroaaltouunin päälle. (Tulipa tuosta pilkullinen virke). Sain joululahjaksi mikroaaltouunin. Koska keittiössäni on todella nihkeästi pistorasioita (2 x pistoke tiskialtaan vieressä ja yksi pistoke aivan toisella puolen keittiötä), jouduin sijoittamaan mikron pakastimen päälle. Se on siis sellainen kaappipakastin, joka jököttää tuossa yhdessä nurkassa. Olen aiemmin pitänyt radiotani siinä pakastimen päällä, mutta nyt mikro sitten vei sen paikan siitä. Laitoin radion mikron päälle, vaikka mikron käyttöohjeissa kyllä käskettiin sijoittaa se mahdollisimman kauas radio- ja televisiovastaanottimista. Sitten yritin kuunnella radiota, mutta joka kanavalta (myös Radio Rockilta) tuli vain Tiktakin Satuprinsessaa. Laskin radion lattialle ja johan vaihtui sävelet Gunnareiksi tai joksikin muuksi. Ja nyt minulla sitten ei ole paikkaa radiolle enää.
Nyt pitää varmaan sitten lähteä kauppaan. En jotenkin lainkaan käsitä vieläkään, että tänään on lauantai.
Ps. Aika hiljaista varmaan ollut uutisrintamalla. Viinaan voi kuolla, hei tiesitteks?
Joskus on niin hauska katsella sekä kuunnella ulkomaisia sarjoja televisiosta ja lukea niiden tekstityksiä.
Äsken tuossa Breaking Bad -ohjelmassa tyyppi kysyi toiselta, että "you wanna cook crystal meth". Tekstittäjä oli suomentanut sen, että "haluatko sinä valmistaa jäätä?" No joo, en tosiaan tiedä jos "jää" on sitten joku suomenkielinen termi crystal methille (en muuten tiedä mitä se edes on virallisesti suomeksi), mutta meitsille se ei ainakaan tuosta jäästä avautuisi. Ohjelman katsojien täytyy siis joko ymmärtää enkkua tai tuntea huumeslangi, ehkä. Tosin epäilen tuota jälkimmäistä, Google ei ainakaan ihan äkkiä osaa yhdistää noita kahta termiä toisiinsa.
Joku aika sitten katselin Kaksi tuoppia kiitosta ja siinä oli joku musikaali-taantumajakso, jossa elettiin jotain 90-lukua vissiin siinä vaiheessa. Yksi niistä tytöistä huikkasi toiselle, että "Janet, come quick, they've invented g-strings", niin suomentajan neronleimaus oli "Janet, tule nopeasti, ne on keksineet juustotangot". Siis mitkä..? Juustotangot? Eihän siinä sitten mitään.
Onneksi meillä on asioista pihalla olevia suomentajia, niin saan minäkin köyhään elämääni hiukan sisältöä.
Oma kuva. (Kyllä, kanniskelin omenakoria mukanani).
