Day 14 - A song that no one would expect you to love

No "kukaan" on taas vähän liioitellusti sanottu, koska jos rakastan jotain laulua, niin eiköhän sen joku ainakin tiedä. Useimmiten aika monikin. Sitä paitsi olen tästä joskus aiemminkin blogissakin maininnut. Mutta ehkä tämä on niiden epätodennäköisempien joukossa ainakin.

Robbie Williams - Handsome Man

♫♩♫ It's not very complicated,
I'm just young and overrated,
wooooooo!!! ♩♫♩

Ps. Tämä postaus oli ajastettu. Itse olen jossain aivan toisaalla tällä hetkellä. Hellurei!

Tiina - nyt myös beigenä

Mietin tässä, että voisin ruveta kasvattamaan itseäni henkisesti ja ruveta paremmaksi ihmiseksi. Ainakin täällä blogin puolella siis, liveihmisenähän olen jo täydellinen. Minusta on kauhean hauskaa latoa suoria mielipiteitä ja naureskella typeryyksille täällä, mutta välillä tuntuu, että kuvittelen ihmisten ymmärtävän kirjallista ilmaisuani paremmin kuin sitten ymmärtävätkään. Ja siitä seuraa sitten armotonta selittelyä, joka on toisinaan aika väsyttävää. Ja jos tahattomasti suorasanaisuudellani ja mielipiteilläni loukkaan jonkun tunteita, en tiedä palveleeko se tarkoitustaan enää oikein siinä vaiheessa. (Tarkoitus on kai enemmänkin olla hauska tai viihdyttävä kuin loukkaava). Siksipä ajattelinkin kokeilla sellaista pehmeämpää Tiinaa vaihteeksi. (No, ainakin sitten lokakuun alusta, en tiedä onko tuon musiikkimeemin aikana täysin mahdollista olla kertomatta mistä kana pissii).

Uusi pehmeämpi Tiina näkee jokaisella mustalla pilvelläkin hopereunuksen eikä suoranaisesti väitä vastaan kenellekään. Pehmeämpi Tiina pehmittelee omia mielipiteitään. Pehmeämpi Tiina ei joudu edes väittelytilanteisiin, koska pehmeämpi Tiina joustaa toisten mielipiteiden alla. Pehmeämpi Tiina ei vihaa eikä rakasta, vaan kulkee pehmeätä keskikaistaa. Uusi pehmeämpi Tiina ei varsinkaan käytä rumia sanoja. Pehmeämpää Tiinaa ei ymmärretä väärin, koska pehmeät sanat ja ajatukset mukailevat muiden ajatuksia. Uuteen pehmeämpään Tiinaan tulee kuoppa siihen kohtaan, missä toisella on piikki.

Samaan syssyyn voisin myös ruveta paheksumaan asioita. Siis sellaisia asioita, mitä nyt kukkahattutätien kuuluu paheksua. Olen joskus miettinyt, että koska jo valmiiksi jotkut tuntuvat luulevan minun paheksuvan juttuja tai vetävän jatkuvasti herneitä nenääni, niin voisin kokeilla ihan oikeasti joskus toteuttaa sellaista persoonallisuutta. Tosin kukkahattu-Tiina ja uusi pehmeämpi Tiina eivät taitaisi sopia samaan blogiin. Tarvisi olla kaksi eri blogia. Ja sitten vielä kolmas blogi, jossa saan purkaa noista kahdesta edellä mainitusta persoonallisuudesta itselleni aiheutuvia patoutumia.

Tämähän nyt oli vähän niin kuin huumoria ja ehkä jopa itseironiaa, mutta toisaalta minun tekisi mieli tehdä tuollainen kokeilu ihan oikeasti. Siis se pehmennelty versio itsestäni, ei niinkään se kukkahatullinen versio. Millaistahan se olisi?

Day 13 - A song that is a guilty pleasure

Minusta ainakin tuntuu siltä, ettei tämän kuunteleminen ole oikein katu-uskottavaa. Tunnustan sen nyt kuitenkin tässä julkisesti, että tykkään.

Mika - Grace Kelly

Day 12 - A song from a band you hate

Sori pojat.

Yö - Rakkaus on lumivalkoinen

Ai niin. Sitähän mun piti sanoa, että kauhean negatiivinen tää meemi tänään. En tykkää.

Day 11 - A song from your favorite band

Bändi ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, mutta ajattelin tällä kertaa laittaa vähän tällaisen harvinaisemman biisin. Tämä on ihan huippu kappale ja kilpaili myöskin sarjassa "laulu jonka sanat osaan ulkoa".

Alice In Chains - Queen of the Rodeo

Nuo sanat on niin hauskat, että laitan ne nyt poikkeuksellisesti kokonaan tähän alle. (Videossa ei tapahdu mitään, joten voitte lukea niitä samalla kun kuuntelette).

♩♫♩
My daddy was a trucker
Left home when I was three
He fell for some dude in Dallas
Then it was mom and me
She always wanted a daughter
Well look at what she got
A'hit me, beat me, a faggot I ain't
But a real man they say I'm not
I'm the queen, queen of the rodeo
Queen, queen of the rodeo
So cowboy, if you're lookin for lovin'
I ain't no queer, go fuck a steer
"I think there's one over there..."
I drink too much, I smoke too much
I'm a human waste
I buy a lot of cheap alcohol
But I'll tell ya honey, I really hate the taste
I dressed in drag, they call me a fag
But boy, I really don't care
Cause last night I met your mother, fucker
And I hope ya like to share, cause she did
I'm the queen, queen of the rodeo
Queen, queen of the rodeo
So cowboy, if you're lookin to fight
I ain't no wimp, I scratch and bite
"And I'm gonna kick your ass too...im gunna do it"
Queen, queen of the rodeo
FUCK YOU!

Queen, queen of the rodeo
Queen, queen of the rodeo

♫♩♫

Day 10 - A song that makes you fall asleep

Minulla on levy, joka on saman niminen kuin tämä postauksen kappalekin. Olen jokusen kerran laittanut sen soimaan ja mennyt sänkyyn makaamaan enkä kertaakaan ole onnistunut kuulemaan levyä paria kappaletta pidemmällä, kun nukkumatti on käynyt heittelemässä hiekkaa.

Rakastan tuota levyä ihan tosi paljon, ja onhan se hyvä, että on olemassa joku miellyttävä rentoutuslevy. Tietty joskus se olisi kiva kuunnellakin ihan kokonaisuudessaan. Suurin osa kappaleista on kyllä ollut minulla vuosia mp3-muodossa, ja ovat kovin tuttuja, mutta melko varmasti levyllä on jokunen kappale joita en vielä tänä päivänäkään ole kuullut. Itse levy on siis melko tuore hankinta, tätä ennen olen vain imuttanut nuo levyn biisit jostain.

Peter von Poehl - Going to Where the Tea Trees are

Maailman ihanin Peter ♥

Day 09 - A song that you can dance to

No tuo "can" nyt on hiukan kyseenalainen sanamuoto, mutta jos muutetaan se niin, että kappale jota haluan tanssia. Tai jota on lähes mahdoton olla tanssimatta kun sen kuulee...

Red Hot Chili Peppers - Hump de Bump

♪♫♪ Must have been a hundred miles
Any of a hundred styles
It's not about the smile you wear
But the way we make out ♫♪♫

Tämä nyt vain on minun übertanssituskappaleeni.

Edit!!! Nyt on pakko lisätä bonuskappale kun tuli taas hitusen myöhässä mieleen:

Prodigy - Firestarter (myös Breathe tai Voodoo People tai Smack My Bitch Up kävisivät)

If I go crazy then will you still call me Superman

Ihan alkuun on pakko sanoa (kuulostinkohan nyt Jutta Urpilaiselta?), että älkää nyt sitten vaan käsittäkö tätä kirjoitustani väärin ja hätääntykö (näen jo silmissäni sen kaaoksen mikä seuraisi siitä, kun te kaikki lähtisitte kiljuen juoksentelemaan kuin päättämöt kanat, paitsi päätön kana ei kai kilju, kun ei sillä ole päätä). En siis ole lopettamassa bloggaamista, vaikka se tämän viikon trendi tuntuisi olevankin. Ainoastaan sivuan aihetta tässä.

Niin. Siis sekä Elegia että Mymskä ovat ilmeisesti heittämässä bloginsa roskakoppaan. (En nyt linkittele, jos kerta mahdollisesti niitä blogeja ei enää kohta edes ole). En katso hyvällä, tietäkää se. Itse ajattelin tuossa päivällä, jo ennen Mymskän pohdiskelun lukemista, että millaistahan se olisi jos vaan lopettaisi. Tulin tulokseen, että ihan perseestähän se olisi. Ja siitä seuraisi varmaankin melkoinen fb-statuspäivitysten ryöppy, kun minun olisi pakko jonnekin kuitenkin suoltaa nämä nerokkaat ajatukseni. Enkä tietenkään saa niille missään muualla yhtä suurta yleisöä kuin täällä, haha. Sitä paitsi tykkään kirjoittaa, mutta en ole ikinä osannut kirjoittaa itselleni. Kun jotkut sanovat kirjoittavansa blogia pääosin itselleen, niin minä en kyllä sitä tee. (Ellei nyt oteta tätä narsistista puolta huomioon, että tietysti teen tätä itseni enkä minkään yhteisen hyvän vuoksi). Tunnen itseni typeräksi kirjoittaessani päiväkirjaa itselleni, siksi niitä ei ole elämäni aikana kertynytkään kuin muutama hassu. Hankalista asioistakin avautuminen on helpompaa jollekin (lähes) kasvottomalle joukolle kuin läheisille tai edes omalle itselleni.

On tässä jokunen asia, joka minua vaivaa. En oikein tunne minkäänlaista yhteyttä "Tiinan" ja itseni välillä. Kyse on siis vain tuosta nimestä. Tämä kun olen minä, joka näitä kirjoittaa ja joka muihin blogeihin kommentoi. Toisinaan mietin, kuka tuo Tiina oikein on. En vaan identifioi itseäni tiinaksi enkä tunnista, jos joku minua sillä nimellä kutsuu (blogin ulkopuolella näin on tapahtunut pari kertaa). Ja mitä enemmän ihmisiä tietää minun oikean nimeni, sitä epänormaalimmalta tuntuu esiintyä tiinana. Olisi kai alunperinkin pitänyt keksiä bloginimeksi joku muu kuin erisnimi (joka toki on oikeasta nimestäni varioitu), jos siihen olisi ollut sitten helpompi kotiutua. Mutta tuo oli aika hätäisesti valittu ja jäi sitten valitettavasti "päälle". Mietin joskus ihan omalla nimelläni (ja mahd. naamallani) bloggaamista, mutta se sitten taas rajoittaisi vielä enemmän sitä aihepiiriä. Kun en nyt kuitenkaan kaikille halua kertoa kaikkea ja sitten tarvisi miettiä imagoa ja seuraamuksia ja kaikkea... Salanimellä bloggaaminen on siis kuitenkin parempi vaihtoehto.

Toinen vaivaava asia on se, että olen avautunut täällä välillä aika aroistakin asioista. Lähinnä siis näistä miesjutuista. Jotenkin niistä avautuminen ahdistaa aina jälkeenpäin. Ajatukset voi vaan pyyhkiä pois ja leikkiä, ettei niitä koskaan ollutkaan, mutta internetiin naputeltu teksti on ja pysyy. Eikä koskaan ole takuita siitä kuka niitä lukee. Olen kai sen sata kertaa tehnyt periaatepäätöksen, että läpisen täällä vain jostain yleismaailmallisista asioista, kuten musiikista ja keskityn nillittämään asioista jotka minua ärsyttää tai ihastuttaa. Mutta sitten kun yksityiselämässä on joku "tilanne päällä", niin tänne avautuminen helpottaa. Ja sitten taas jälkeenpäin kaduttaa. Melkoinen noidankehä, juu sii.

Kolmas, vain hiukan ärsyttävä asia on se, että on tiettyjä entisiä tai nykyisiä bloggaajia, jotka tavallaan tunnen oikeassa elämässä, mutta joita en ole koskaan tavannut kuitenkaan. Tämä epäkohta on alkanut nyppiä minua päivä päivältä enemmän. Tuntuu niin hullulta, että joku ihminen voi tuntua hyvinkin tutulta ja silti emme ole koskaan oikeasti nähneet toisiamme. Suurin osa näistä tyypeistä asuukin pk-seudulla, joten sinällään ei olisi kauhean vaikeata lähteä ekskursiolle sinne, mutta miten sitä nyt onnistuisi sitten yhyttämään edes pari tyyppiä yhdellä kertaa... Niin että voisiko joku siellä järkätä jonkun miitin, jonne tulisivat kaikki? Ja sitten tietty ilmoittaa minullekin siitä. Osa tyypeistä asuukin sitten niin kaukana, että niiden livetapaamiseen tarvisi panostaa oikein kunnolla. Mutta ehkä joskus.

Josta tulikin mieleeni, että viimeksi kävin pk-seudulla pari viikkoa sitten. Visiittini Helsingissä kestää yleensä sen verran, kuin mitä nyt menee kävelemiseen rautatieasemalta Kamppiin, ja sitten illemmalla sama matka takaisin. Ehdin kuitenkin viimeksi siinä matkalla bongata Minhin, tosin vain ikkunan takaa. Minulla oli sitten muka niin kiire, etten ehtinyt käydä ilmiantamassa itseäni. Ja kun siellä ikkunan toisella puolella oli joku asiakaspalvelutilannekin käynnissä juuri. Ja kun se tuli niin yllättäin. Ja kun näytinkin varmaan ihan pyryharakalta. Ja ja ja...

Ei mulla muuta. Jatkamme.

Day 08 - A song that you know all the words to

No näitähän lauluja olisi kiljoona tai ainakin biljardi, mutta suurin osa niistä on tietysti jotain lasten- tai kansanlauluja. Tai jotain tuoksuvat tuomien tiritiriteijaa kun taas on aika auringon taksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku...

Mutta tällaisesta katu-uskottavammasta materiaalista tämä on aivan ehdotonta laulantamateriaalia.

Janis Joplin - Mercedes Benz

Ihana Janis <3

Ps. Apua! Vaihdoin Wintoosan Mäkkiin enkä tiedä miten tässä saa tehtyä noita syrämiä ja nuatteja! (Ja Bloggerin mielestä <3>Edit: Jaahas, se(kin) on helppoa kuin heinän teko. ♥♩♪♫♬

Day 07 - A song that reminds you of a certain event

Kuvitelkaa kesäkuun 7. päivä vuonna 2008. Kuvitelkaa Lontoo ja Wembleyn stadioni. Kuvitelkaa sinne 86.000 ihmistä ja minut. Kuvitelkaa Foo Fighters!!!

Tai ei teidän tarvitse kuvitella, katsokaa video.

Foo Fighters - The Pretender

Tämä oli keikan ensimmäinen biisi, muistan sen varmaankin aina. Uuh, menin ihan kananlihalle kun katsoin tuon videon.

Tämä oli nyt aika samis kuin Minjalla, paitsi eri biisi, mutta hei mitä muuta tähän voisi laittaa?