Jos haluu saada on pakko antaa

Voi että, kun ärsyttää sellaiset miehet(*, jotka ovat niin sitoutumiskammoisia, etteivät pysty muutamaa tuntia aikaisemmin sitoutumaan mihinkään tapaamisen tapaiseen, saati sitten vaikkapa jo edellisenä päivänä. Ihan vaan, että saattaisi sitä itselläkin olla jotain muuta tekemistä kuin pyöritellä peukaloita puhelimen vieressä. Parhaassa tapauksessa turhaan.

Yleensä näiden samaisten miekkosten mielestä ainoastaan myönteinen vastaus on ilmoittamisen arvoinen. Jos ei pääse paikalle, niin ei ole myöskään mitään raportoitavaa. Siinä sitä sitten odottaa, kunnes johonkin kellonaikaan alkaa olla melko varma, että se ei ole tulossa ja uskaltaa ehkä jopa poistua kotiovesta. Yleensä sitä myönteistä vastaustakaan ei tietenkään ilmoiteta kuin vasta ihan viime tipassa ("olen siellä kohta"), koska tottahan nainen nyt tuntee pelkällä sydämellään, miten se miehinen habitus on jo melkein kohta tulossa.(**

Kaikista ärsyttävintä on se, jos tyyppi on oikein ääneen ilmaissut, että ei pysty olemaan klo se ja se paikalla, joten itsekään ei pidä aiheellisena olla paikalla. Mutta yllättäin sitten kello se ja se alkaa tullakin puhelimeen mankunaviestejä, että olisin täällä ja harmi kun et ole paikalla ja tulisit nyt kotiin, ja raivostuttaa niin tajuttomasti, koska ihan hyvin sitä olisi voinut olla paikalla, jos äijä ei olisi itse ilmaissut, että kyseinen ajankohta ei sovi!

Kysytte varmaan nyt mielessänne, että miksi edes vaivaudun.

*) Pahoittelen, että puhun monikossa, koska yhdestä miehestähän tässä nyt vain on kyse. En kuitenkaan suostu uskomaan, että kyseessä olisi mikään uniikkikappale. Vian on pakko olla siinä y-kromosomissa.

**) Tänään oli oikeasti ihan muutamasta minuutista kiinni, etten adrenaliinia puhkuen ehtinyt lähteä jumppaan, kun sain lopulta tekstiviestitoteamukseeni "et ilmeisesti ole tulossa" puolen tunnin päästä vastauksen "kyllä mä ajattelin". Ajattelit?!! Olisiko ollut mahdotonta kertoa ääneen? Olisi varmaan pitänyt vaan mennä sinne jumppaan, ei ne tällä tavalla oikeasti koskaan opi.

Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen

Jippijei! Löysin tällasen fantsun meemin. Nyt totuus paljastuu!

OLET LELLITELTY JOS SAAT 10 TAI YLI !

SINULLA ON OMA...

[x] huone (tai ainakin vuokralla)
[x] kamera (kaksi digikameraa ja kaksi filmikameraa, joista en kyllä tiedä toimiiko ne enää)
[x] lemmikki (teoriassa olen luonut omistussuhteen kissaan)
[x] kännykkä (miljoona)
[x] iso sänky (riittävän iso)
[ ] play station 2 tai 3
[ ] ja pelejä niille
[ ] luistimet
[x] tietokone (valkoinen)
[ ] videokamera
[x] mp3 (-soitin? check! -tiedostoja? check!)
[x] ipod (nano tai joku sellainen)
[] skeittilauta
[] lumilauta
[x] pankkikortti jota voit käyttää (liikaakin)
[ ] merkkivaatteita (kaikkihan ne jonkun merkkisiä on, mutta tuskin sellaisia, mitä tässä haetaan)
[ ] jotain wesc-merkkistä (mitähän se jotain voisi olla? never heard)

Sain 9 eli en ole lellitelty!!! Enkö lelli siis itseäni tarpeeksi? Minkähän noista ostaisi sitten, ehkä luistimet? Oikeastaan aika hämmentävä tulos, pitääpä raportoida isille.

Oh can't you see I'm out of my head

Onko kukaan koskaan katsonut tuota tv-sarjaa nimeltänsä Edessä uusi elämä? (Alkuperäiseltä nimeltään The New Adventures of Old Christine). Siinä siis Julia Louis-Dreyfus näyttelee hahmoa nimeltä Christine, jonka ex-mies on löytänyt uuden ja nuoremman tyttöystävän, jonka nimi on myös Christine. Ja he ovat sitten Old Christine ja New Christine. Kyseessä on siis komedia, jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi.

No eipä siinä muuta, en sen ohjelman hyvyyteen tai laadukkuuteen ota kantaa se enempää, mutta sarjassa tällä vanhalla Christinellä on veli nimeltä Matthew. Siis oo... äm... gee! Se veli! Vähänks ihana! Olen ehkä rakastunut!

Veljeä näyttelee Hamish Linklater, josta olen melko vakuuttunut, että hän voisi olla elämäni mies. Jos hän vain asuisi hiukan lähempänä kuin jossain toisella mantereella (eikä olisi happily married with children). Hamish on minua kaksi vuotta vanhempi, 193 senttiä pitkä (omg! OMG!) ja sillä on tummat kiharat hiukset. Melko varmasti hän osaa myös soittaa kitaraa ja tehdä hyvää ruokaa.

Voi Hamish, jätä ne vaimo ja lapsi, ja tule Suomeen...

Ps. Edessä uusi elämä tulee Suomi TV:ltä ma, ti, to ja pe klo 19. Jos haluatte tsekata Matthewn. Eikä se sarjakaan nyt ihan paska ole.

Quidquid Latine dictum sit, altum videtur

Ensinnäkin, mistä uudesta Bloggerin käyttöliittymästä useat tahot ovat valittaneet? En ole sellaista nähnyt (vielä) enkä toivottavasti näekään. Tai en tiedä, kai sitä kaikkeen uuteen tottuu. Joka tapauksessa kirjoituksenne pelottavat.

Sitten vakava(mpa)a asiaa. Viime viikkoina on ollut henkisesti todella raskasta ja se vaikeuttaa myös tätä bloggaamista. Kun potee huonoa omaatuntoa siitä, jos on hetkisen hauska tai hauskaa. Vaikka se hetken hauskuus saakin vähäksi aikaa unohtamaan tämän painajaisen, josta ei voi herätä. Enkä tiedä tarvitsenko enemmän luvan olla välillä olematta hauska ja kiva, vai sittenkin luvan välillä olla hauska.

Niin siis. Kerroin joskus toissa keväänä äidin sairastumisesta lyhyesti. Lääkitys alkoi ensin hyvin ja sitten huonommin. Vaikka siihen pahimpaan on tämän koko ajan henkisesti varautunut, niin silti se tilanteen lopullisuus muutama viikko sitten löi aika kovasti. Päässä vilisee sanoja, kuten kivunlievitys ja parantumattomasti sairas. Enkä todellakaan osaa käsitellä tätä asiaa. Joka kerta kun yritänkin, niin käteni valahtavat ihan verettömiksi. Olosuhteisiin nähden kaikki on tällä hetkellä ihan hyvin, mutta elämää ei paljoa osaa ajatella kuukautta, hyvä jos viikkoa eteenpäin.

Olen tässä muutaman viikon aikana aloittanut niin monta tekstiä aiheesta ja sitten pyyhkinyt ne pois. Tämäkin oli tavattoman vaikeata kirjoittaa, eikä vähiten siksi, että en tiedä onko oikein kertoa toistenkin yksityiselämää koskettavia asioita täällä. Joten jos näette lukea tämän, niin olen ylittänyt näääääääin suuren kynnyksen painaa tuota julkaisunappulaa.

Kirjoitin tämän nyt oikeastaan vain siksi, että halusin niiden tietävän, jotka jollain tasolla tuntevat minut ja välittävät. Tiedän, että teitä on. Missään Facebookissa en asiasta halua huudella. Ja muille, teille kasvottomille ja nimettömille tiedoksi, että sosiaaliporno päättyy tähän.

Ihmisellä koti, talossa ovi, pihassa tie, kauas se vie

Asun talossa, joka on rakennettu 60-luvun alkupuolella. Tämän asunnon ovissa on luonnetta. Ovien kahvat ovat alkuperäiset, kauniit 60-lukulaiset kahvat. Jokainen ovi on luonteeltaan erilainen.

Keittokomeron ovessa on kaunis pystyraitaisesti uurrettu lasi. Keittokomeron ovi ei mene kiinni. Ei sitten millään, vaikka sitä kuinka työntäisi. Se vaan on liian iso noihin karmeihin. Ehkä se joskus on mennyt kiinni, mutta vuosien varrella sen ego on kasvanut oviaukkoa suuremmaksi.

Vaatekomeron ovi menee kiinni, mutta aueta se ei halua. Sitä täytyy joka kerta kiskaista molemmin käsin ja mielellään tukevassa asennossa, jos sen on erehtynyt työntämään kiinni asti. Joskus, varsinkin väsyneenä aamuisin, ei välttämättä osaa arvostaa tuota vaivannäköä, jonka joutuu kohtaamaan vaatteita noutaessa.

Vessan ovi menee kevyesti kiinni ja aukeaa vielä kevyemmin, vaikka sen olisi laittanut kahvasta asti kiinni. Ei tarvita kuin vaikkapa pieni pyllistys kohti vessan ovea ja naks, se aukeaa. Täytyy varoa hengittämästä raskaasti kohti ovea vessassa sisäpuolella ollessa, jos haluaa oven pysyvän kiinni.

Ulko-ovea on mahdoton saada yhdellä kädellä sisäpuolelta auki. Molempien käsien on oltava vapaana, kun täältä ulos haluaa, sillä ovea on vedettävä sisäänpäin samalla, kun kääntää lukkoa auki. Kiinni oven saa ainoastaan joko paiskaamalla kovaa, niin että koko rappu raikaa, tai sitten hiljaisemmin avaimesta tai sisäpuolen vääntönupista kääntämällä.

Muita ovia tässä asunnossa ei sitten olekaan. Ellei lasketa siivouskomeron ovea, joka avautuu ja sulkeutuu kevyesti napsahtamalla. Siinäkin on alkuperäinen kahva/lukitussysteemi, jonka nupissa lukee LEEA^(*.

Tykkään kodista, jonka ovet ovat persoonallisia ja itsepäisiä.

*) Huomasin tuon tekstin vasta äsken näitä kuvia ottaessani. Google kertoi, että kyseinen kahva on Leea-salpa ja niistä näyttää olevan kova kysyntä. Mutta minun Leea-salpojani (2 kpl) ette saa! Eipä sillä, että omistaisin tästä asunnosta neliösenttimetriäkään.

Cause I'm leavin' on a jet plane, don't know when I'll be back again

Kun nostaa katseen ylös, voi nähdä vaikka mitä.

Mustavalkomaanantaissa oli aiheena tällä kertaa skywatch.

You're in suspension, you're a liar

Minulla on hiukkasen tullut nyt ryppyjä rakkauteen tuon Levykauppa Äxän kanssa. Niin paljon kuin olen niistä tykännytkin ja niillä on hauskaa markkinointia ja kaikkea, niin nyt kyllä viimeinen tilaukseni heiltä on mennyt aivan persiilleen.

Tässä aikajanallisesti tapahtumien eteneminen:

• 16.7. tilasin viisi (5) levyä, joissa jokaisessa oli toimitusaika 2-5 päivää. Maksoin levyt verkkopankin kautta valmiiksi ja valitsin toimitustavaksi noudon Tampereen Levykauppa Äxästä.
• 27.7. eli yhdentoista päivän odottelun jälkeen sain noutoilmoituksen yhdestä (1) levystä. Hakiessani levyn parin päivän päästä, kysäisin samalla koska loput levyt mahdollisesti tulevat, sillä parin viikon odottelu oli silloin mielestäni pitkä. Myyjä lupasi ainakin kahden levyn olevan tulossa seuraavassa kuormassa tukusta.
• 2.8., eli kaksi viikkoa ja kolme päivää tilaukseni jälkeen, sain jälleen noutoilmoituksen yhdestä (1) levystä. Siis vain yhdestä, en kahdesta, kuten myyjä oli aiemmin lupaillut. Noudin tilauksen enkä sillä kertaa kysellyt mitään, koska arvelin loppujenkin levyjen tulevan pikkuhiljaa.
• 16.8. eli neljän viikon ja kolmen päivän päästä tilauksestani laitoin viestiä Levykauppa Äxän asiakaspalveluun ja kyselin jo maksamani tilauksen perään, koska nyt tilauksestani ei ollut kuulunut kahteen viikkoon yhtään mitään. Kysyin saanko rahoilleni vastinetta vai kenties rahani takaisin. Todennäköisesti aivan sattumalta sain tiedusteluni jälkeen samana päivänä sähköpostiin saapumisilmoitukset kahdesta (2) levystä. Asiakaspalvelusta en saanut vastausta.
• 25.8. eli tänään, viisi viikkoa ja kuusi päivää tilaukseni jälkeen, en yhäkään ole saanut sitä viidettä levyä. Enkä sen puoleen ole myöskään saanut Levykauppa Äxän asiakaspalvelusta vastausta viestiini. Eilen nuo viimeisimmät kaksi levyä noutaessani ja viimeisen levyn kohtaloa tiedustellessani sain selityksen, ettei myyjä saa tietokoneelta yhteyttä tukkuun, mutta levyn pitäisi saapua "ihan lähipäivinä". Jään jännityksellä odottamaan.

Miksi ihmeessä nettikaupassa sanotaan toimitusajan olevan 2-5 päivää, jos 2-5 viikkoa on lähempänä totuutta? Onko se joku Levykauppa Äxän standardi, että jos levy ei ole hyllyssä, niin sen toimitusaika on 2-5 päivää, ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa? En voi välttyä ajatukselta, että Amazonista tilaamalla olisin saanut levyt mahdollisesti jopa halvemmalla ja varmasti nopeammin. Kyseessä nyt ei kuitenkaan ollut mitään extra-super-spesiaali-harvinaisuuksia, mitä tilasin.

Uskon kyllä, että kukaan Levykauppa Äxän myyjä ei tahallaan pimitä minulta näitä levyjä, (josta syystä olen kyllä ollut aivan asiallinen näissä asiakaspalvelutilanteissa ja myös viestissäni, johon en koskaan saanut vastausta), mutta silti minulle on jäänyt melko vahva paskan maku suuhun tästä tilauksesta. Ehkä jos heidän asiakaspalvelunsa olisi edes vaivautunut vastaamaan minulle ja edes jollain tasolla pahoitellut tilauksen viivästymistä, niin olisin saattanut niellä jutun mukisematta. Nyt asiakaspalvelun reagoimattomuus sai lähinnä vitutuskäyräni kohoamaan entisestään.

Jos vielä joskus tulevaisuudessa tilaan jotain Levykauppa Äxästä, en todellakaan enää maksa tilaustani etukäteen. Onneksi heillä toki on mahdollisuus maksaa levyt vasta noudettaessa, joten omaa tyhmyyttänihän maksoin ne etukäteen, mutta aiemmin (pakko myöntää) kaikki on sujunut Levykauppa Äxän kanssa oikein jouhevasti. Tästä aiemmasta jouhevuudesta huolimatta taidan jatkossa käydä koluamassa ainakin Swampin ja Epesin levyhyllyt lävitse ennen kuin edes harkitsen tätä kolmatta vaihtoehtoa. Mikä taitaakin olla ihan hyvä vaihtoehto, sillä onhan paikallisia levykauppoja aina kivempi tukea kuin tuollaisia ketjuja.

I can give you what you want but you gotta come home with me

Iltalehti ohjaa ja opastaa miehiä, kuinka naisiin tehdään vaikutus. Harmi, että jutussa ei mainita, onko se miehen vai naisen kirjoittama. Aion nyt kuitenkin vahvistaa tai kumota kohtien paikkansapitävyyden. (Kursiivilla toimittajan näkemys asiasta, alla minun vastineeni).


1. Kommunikointi

Kiinnostava mies osaa ilmaista itseään ja kuunnella naista. Parasta on vaikuttaa keskustelussa itsevarmalta mutta samalla empaattiselta.

Kommunikointi on kyllä aina kauhean kätevää. Helpottaa huomattavasti ihan elämääkin, kun toinen ei vain urahtele sohvan nurkassa kuin mikäkin luolamies. Toisaalta myös naisen pitää osata kommunikoida, eikä kuvitella miehen olevan ajatustenlukija.

2. Tyyli

Naiset valittavat usein, etteivät miehet kiinnitä tarpeeksi huomiota ulkonäköönsä. Hyvä tapa saada nainen kiinnostumaan on siis panostaa huoliteltuun ulkoasuun. Nainen ei välttämättä etsi tyyliniekkaa; puhtaat perustyylikkäät vaatteet ja säännölliset parturikäynnit riittävät miellyttävän ulkonäön luomiseen.

Tyyli on kyllä ehdottoman tärkeä, mutta ei välttämättä sillä tavalla kuin toimittaja yllä yrittää väittää. Siis ainahan sanotaan, että naiset rakastuvat renttuihin. Joten pukeutuminen voi olla sellaista tarkkaan harkitun epähuoliteltua ja parturissa voi ihan hyvin jättää käymättä. Kunhan löytyy se oma tyyli, josta nainen voi diggailla.

3. Seksi

Nainen arvostaa miestä, joka tietää mitä tehdä makuuhuoneessa. Seksi ei välttämättä aina ole itsessään tärkeää, mutta naiset suhtautuvat seksiin usein tunteellisemmin ja pitävät sitä mittarina miehen tunteille.

Allekirjoitan ensimmäisen lauseen ylläolevasta, mutta tuo loppu on vähän liirumlaarumia. Itse ainakin mittaisin tunteita jollain muulla kuin seksillä. Ellei sitten halailua, pussailua ja yleistä koskettelua lasketa seksiksi. Mutta noin muuten kyllä hyvä seksi on aika olennainen osa toimivaa parisuhdetta. Vaikka eihän tässä puhuttu parisuhteesta vaan vaikutuksen tekemisestä. Ja jos vielä tullaan tänne 2010-luvulle, niin väittäisin kuitenkin, että useimmille naisillekin seksi on tärkeätä ihan seksinä? Itse ainakin tulen äkäiseksi, jos en... no niin.

4. Kädentaidot

Miesten oletetaan hallitsevan tavallisimmat remonttihommat, korjaavan vuotavat putket ja vaihtavan renkaat autoon. Mies, jolla on peukalo keskellä kämmentä, ei vetoa naisiin.

Auton renkaita ei ole tarvis vaihtaa itse, mutta miehen pitää mielellään hoitaa viemäreiden aukaisut ja sellaiset ällöttävyydet sekä pelastaa minut pelottavilta ampiaisilta ja sitä isommilta eläimiltä, jos sellaiset sattuvat minua uhkailemaan. Ja se se vasta tekisikin vaikutuksen, jos mies osaisi vaikka ommella tai neuloa.

5. Urheilullisuus

Vahva ja maskuliininen mies vakuuttaa. Siksi golf-osaaminen ei tee yhtä suurta vaikutusta naiseen kuin esimerkiksi testosteronia tihkuvan taitelulajin taitaminen.

No joo. Kyllä kai. Riippuu vähän lajista. Testosteronia voi kyllä tihkua vähän liikaakin. Mieluummin tietokonenörtti kuin joku hormoneja itseensä pumppaava kehonrakentaja.

6. Ruoanlaitto

Ei tarvitse olla huippukokki, jotta kokkaustaidot tekisivät vaikutuksen naiseen. Jokainen nainen yllättyy aina, kun mies kokkaa - vaikka vain jotakin pientä ja yksinkertaista purtavaa.

Joo! Ehdottomasti! Tämä on yksi kriteereistäni, koska omat kokkaustaitoni ovat hyvin auttavat, tai lähinnä en ole kiinnostunut ruoanlaitosta. Mies saisi siis olla. Tosin en tuosta yllätysmomentista nyt ole niin varma, eikös se ole aika tavallista, että miehet ovat hyviä kokkeja.

7. Tanssiminen

Nainen näkee miehen, joka tanssii, itsevarmana ja rentona. Tanssiva mies ei ota itseään turhan vakavasti ja osaa nauraa itselleen, vaikka ei mikään parkettien partaveitsi olisikaan.

Tämä on muuten aika hyvä. Tässä taannoin yhdellä rokkikeikalla minuun oikeasti teki vaikutuksen yksi hemmo, joka ihan todellakin tanssi hyvin musiikin mukana muiden lähinnä möllöttäessä ja nyökytellessä päätä kädet rinnalla puuskassa. Tanssimisen lisäksi tyyppi myös hymyili koko ajan. Minkähän takia muuten hymyilyä ei löydy tältä listalta? Minulta se ainakin vie usein jalat alta ja on aika tärkeä osa vaikutuksen tekemistä. Miehet, älkää vain totelko tätä artikkelia, paitsi jos haluatte tehdä itsestänne tyhmän ja tylsän.

8. Auton korjaaminen

Tämäkään ei tarkoita monimutkaisia mekaanikontaitoja. Tärkeintä on pystyä diagnosoimaan tavallisimmat viat ja korjaamaan ne.

Nääh. Boooooring...

9. Soittotaidot

Esimerkiksi kitaran- tai pianonsoittotaito kertoo naiselle miehen herkästä puolesta. Harva nainen pystyy vastustamaan pientä serenadia.

KYLLÄ!!! Kitaransoitto löytyy myös kriteerilistaltani. Serenadeista en nyt niin tiedä, mutta kyllä mies ja kitara kouraisee vatsanpohjasta. Ehkä joistain muistakin soittimista voi saada plussaa. Kuten didgeridoosta.

10. Kielitaito

Listan vaativin taito opetella, mutta kielitaito tekee vaikutuksen taatusti. Kommunikointi vieraallla kielellä kertoo, että olet jaksanut nähdä vaivaa taidon eteen ja omistautua asialle.

No kunhan nyt suomea osaa edes. Sillä tavalla, ettei tarvitse hävetä, kun tyyppi kirjoittelee yhdyssanoja erikseen tai päättää jokaisen lauseen kolmeen pisteeseen tai jättää välimerkit kokonaan pois. Kiinnitän kyllä paljon huomiota miesten oikeinkirjoitukseen ja muutenkin kauniiseen kieleen. Minun ikäluokkani miehet sentään vielä osaavat puhua jokseenkin ymmärrettävästi. Toki kielitaito on plussaa, mutta ei se minuun erityistä vaikutusta tee. Paitsi jos kuiskailee korvaani ranskaksi.


Kuva: Natalie Dee

Kysyn vaan

Olen ihmetellyt jonkin aikaa sellaista yhä enenevää trendiä, että varsinkin verkkolehdet kertovat aina uutisessaan hyvin tarkasti, mikä taho on ensimmäisenä uutisoinut kyseisen uutisen. "Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti" tai joku muu lehti, monesti tämmöinen hiukan hömpämpi julkaisu, lukee melkein jokaisen uutisen perässä. Eilen oli mielestäni kaiken huippu, kun television Kymppiuutisissa (tai jossain uutisissa mitä nyt katselinkaan) kerrottiin joku uutinen ja perään toimittaja sanoi, että asiasta uutisoi ensimmäisenä Uusi Suomi.

Siis eikös uutinen ole uutinen, riippumatta siitä, kuka siitä on ensimmäisenä ehtinyt uutisoida? On käynyt sitä ja tätä ja piste. Toki monet nettiuutiset julkaistaan nykyisin lähinnä copy-paste-menetelmällä, eli uutiset ovat sanasta sanaan samat eri verkkolehdissä. Silloinhan on toki asiallista mainita lähde, jos kerta omaa tikkua ei olla vaivauduttu laittamaan ristiin uutisen vuoksi. Mutta jos vaikka Lontoossa on mellakoitu, niin mitä lisäarvoa me uutisten lukijat tai kuuntelijat saamme siitä, että meille kerrotaan, kuka siitä uutisesta nyt ensimmäisenä on kertonut?

Jotenkin todella ärsyttävä trendi. Lopettakaa heti.

Ps. Jos jatkoärsyynnytte tästä asiasta, niin muistakaa sitten mainita, että minä ärsyynnyin tästä asiasta ihan ensimmäisenä (tietääkseni)!

The Pusero

Kuvitus aiempaan kirjoitukseeni. Nyt teidän ei tarvitse kuvitella minua aivan alasti.