Presidenttipeliä

Vaikka presidentinvaaleihin on vielä pari kuukautta, ei uutisia pysty katsomaan eikä päivän lehteä lukemaan ilman, että siellä jauhettaisiin presidenttiehdokkaista. Siksipä kannan korteni kekoon niin kuin ahkera muurahainen, joka olen.

Minusta ehkä hauskinta näissä vaaleissa on se, että ehdolla on kolme Paavoa. Olen alusta asti heittänyt vitsillä (tai ehkä en) äänestäväni Paavoa, mutta en vain tiedä ketä niistä. Teen siis pienen yhteenvedon mahdollisista Paavoista:

• Väyrynen on ehdottomasti hauskin näistä kolmesta Paavosta. Väyrynen on edukseen talk show -tyyppisissä ohjelmissa ja osaa nauraa itselleenkin. Tai ainakin antaa sellaisen kuvan. Väyrysen poliittisista agendoista minulla ei ole hajuakaan, mutta ne eivät voi olla hyviä.

• Lipponen on lepponen, paitsi jos suuttuu. Lipponen puhuu hitaasti, joten hänen viihdearvonsa on hiukan matalampi kuin Väyrysen. Lipponen on yhtä vanha kuin ikihonka, joten hänestä löytyisi kyllä sellaista entisaikojen presidentin karismaa ja arvovaltaa. Lipponen ei voi olla liian vanha presidentiksi, koska hänen molemmat vanhempansakin ovat vielä elossa.

• Arhinmäki on hurjan nuori presidentiksi eikä varmaan olisi edes lähtenyt ehdolle, ellei omat joukot olisi kannattaneet niin kovasti. Arhinmäki on 35 vuotta Lipposta nuorempi ja varmasti itsekin tietoinen siitä, että ei tule valituksi, toisin kuin nuo kaksi muuta Paavoa. Arhinmäki jakaa Paavoista parhaiten saman arvomaailman minun kanssani.

Nämä pressanvaalit ovat itse asiassa siitäkin hassut, että melkein pitäisi päättää äänestääkö Niinistöä vai Soinia vastaan. Harmi, ettei vaaleissa voi antaa miinusääniä. Jos olisi olemassa sellainen häviävänkin pieni mahdollisuus, että Soini voittaa vaalit, niin silloin minun pitäisi äänestää Niinistöä. Mutta kun en halua.

En voi käsittää Niinistön suosiota. En näe hänessä minkäänlaista karismaa, varsinkaan sen jälkeen, kun tajusin hänen olevan joku tynnyrintapin mittainen. Olen myös kuullut luotettavalta taholta, että Niinistö on mulkku jätkä. Toisaalta Niinistön suosio tuntuu olevan niin suuri, että ei taida olla väliä pidetäänkö vaaleja ollenkaan. Niinistön voisi gallupien perusteella suoraan kruunata presidentiksi.

There are many here among us who feel that life is but a joke

Mitään sanottavaahan ei ole, mutta silti tuntuu, että jotain tänne pitäisi välillä sanoa. Että ette unohtaisi minua, tai minä teitä.

Viime viikko oli niin hektinen, että en ollut yhtä kokonaista päivää kotona tai edes samalla paikkakunnalla kuin koti. Viime viikolla ei ehtinyt ajatella mitään ahdistavia ajatuksia tai surra yksinään. Viime viikolla ei myöskään ehtinyt yhtään urheilla, mistä koin pienesti huonoa omaatuntoa, mutta toisaalta kaikki korvaava oli niin kivaa, ettei omatuntoni kuiskinta paljoa painanut.

Tällä viikolla ehdin olla kotona melkein joka päivä, joten hommat olisi laitettava järjestykseen. Olisi tiskattava massiivinen tiskivuori ja pestävä pyykkiä. Ja käytävä urheilemassa. Olen viime viikkoina yrittänyt käydä kahdesti viikossa kuntosalilla ja kahdesti jumpassa. Mitään tuloksia ei silti näy, mutta saapahan ainakin välillä tuulettaa korvienväliä. Tällä viikolla nimittäin ehtii myös oikein hyvin ahdistua kaikesta mahdollisesta, kuten rahattomuudesta tai tulevaisuuden näköalattomuudesta tai äidittömyydestä.

Tänäkin aamuna heräsin aivan liian aikaisin puhelimen pirinään. Tai oikeasti se ei pirise, vaan soittaa The White Stripesin Seven Nation Armya. En vastannut, koska tiesin soittajan olevan taas joku joka yrittää myydä minulle jotain, mihin minulla ei ole varaa saati kiinnostusta. Soitin jokunen viikko sitten Robinson-palveluun, joten kai niiden kohta pitäisi vaieta. Vihasin sitä puhelinmyyjää enemmän kuin ketään hetkeen, sillä heti herättyäni rupesin miettimään tilin saldoa ja laskujen yhteissummaa, eikä lopputulos ollut mitenkään positiivinen. Mutta onneksi verokarhu kohta palauttaa minulle sen, mikä minulle kuuluu.

Lähitulevaisuudessa on luvassa kummipojan ensimmäiset synttärit sitten itse syntymän sekä elämäni toinen vierailu Tavastialla. Ensimmäisen — ja tähän mennessä ainoan — kerran olin Tavastialla joskus vuosia sitten kuuntelemassa CMX:ää. Yrjänä aloitti keikan sanomalla, että "tänään soitamme pitkään" ja sen jälkeen CMX soitti tunnin, sisältäen encoren. Olin hämmentynyt. Jos tuo on helsinkiläisellä mittakaavalla pitkään, niin toivottavasti tämä seuraava Tavastian keikka on vieläkin pidempi. Mutta siitä lisää ensiviikolla, ehkä.

Nyt rupean. Ehkä.

(Kuva täältä).

Little piece of eye candy

Kun nyt kerta haukuin Google Readeria tuossa taannoin, niin on nyt pakko ottaa pikkuisen myös takaisin.

Nimittäin siihen tulla tupsahti tässä joku päivitys, jonka asensin, ja noiden pikkuruisten kuvakkeiden myötä siitä tuli heti huomattavasti kivemman näköinen. Jopa iloinen. Tykkään taas.

Readerin yläosa on yhä tylsä ja väritön, mutta kuka sitä nyt katselee. On tämä ainakin parannus.

I am the sky

Lovely, dramatic, passionate, restless.

Virke viikonvaihteeksi

"Pelkään ettei elämäni voi muuttua enää hyväksi, että se on hajalla ja että se mikä siinä on mennyt rikki on jotain minkä on pakko toimia jotta kaiken saisi taas kuntoon, ja jos näin on, elämäni ei muutu hyväksi siltikään vaikka tapahtuisi jotain hienoa, koska hienoilla asioilla ei ole enää paikkaa johon kiinnittyä."

(Erlend Loe: Muleum)

Onko kukaan lukenut Muleumia? Tai Erlend Loen kirjoja ylipäänsä? Loella on jotenkin lapsenomainen tapa kirjoittaa ja rakentaa lauseita. Tykkään hänen kirjoistaan ihan valtavasti. Varsinkin Supernaiivia lukiessa sai nauraa räkättää oikein kunnolla. Enkä pysty enää ikinä suhtautumaan hakkaan neutraalisti.

Muleum kertoo 18-vuotiaasta Juliesta, jonka koko perhe on kuollut lento-onnettomuudessa ja Juliesta on tullut sen jälkeen varsin itsetuhoinen. Ei kuitenkaan mitenkään riipivällä ja säälittävällä tavalla, vaan varsin realistisella ja hauskalla tavalla. Mutta ei siitä sen enempää, koska en jaksa kirjoitella kirja-arvosteluja enkä halua tehdä juonipaljastuksia.

Tuo yllä siteeraamani lause vaan takertui minuun eilen illalla. Oli pakko ottaa se muistiin ja jakaa kanssanne.

Don't ask us to attend 'cos we're not all there

Facebookissa ihmiset myyvät itsensä markkinavoimille aika halpaan hintaan. Jos joku yritys lupaa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen rahaa, kun x kappaletta ihmisiä tykkää, niin jo vain ihmiset tykkää. Jos yritys lupaa arpoa lahjakortin tai jotain muuta tykkääjien kesken, niin heti alkaa joukkotykkääminen. Huolimatta siitä, minkälaisesta yrityksestä on kyse. Se voi olla joku pieni paja jostain takahikiältä, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, mutta materian- tai egotrippauksen kiilto silmissä siitä silti tykätään, tai sitten kyse voi olla jostain suuresta makkaratehtaasta, jonka tuotteista kyllä tavallaan tykätään, mutta tuskin ihan siinä määrin, että tulisi ilman lahjontaa mieleen ihan Facebookissa ruveta fanittamaan. Jee, sikahyvää makkaraa! (Pun intended).

Facebookissa kohotetaan kasvojaan tuomalla esiin omia arvojaan tavalla tai toisella. Itse en ikinä osallistuisi näihin "jos niin ja niin monta ihmistä tykkää, niin lahjoitamme rahaa kohteeseen x" -juttuihin. Jos yritys haluaa antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, niin on hyvä ja tekee sen ilman ehtoja. En myöskään lähtisi mukaan jonkun yrityksen markkinointiosaston junailemaan kampanjaan, jonkun säälittävän 25 euron lahjakortin takia.

Sama koskee tätä blogia. Minä, kuten varmasti monet muutkin bloggaajat, saan jatkuvasti sähköpostiini viestejä erilaisilta markkinointitahoilta, että nyt on tällaista kivaa, lukijasikin varmasti arvostaisivat ja haluaisivat tietää tästä fantsusta jutusta! Eikä minulle edes luvata mitään erityistä siitä hyvästä, että antaisin heille mainostilaa. Hei kamoon? Sitten kun en reagoi, ne lähettävät uuden viestin, että et ehkä huomannut sitä edellistä viestiä. Viimeisin viesti päättyi mainintaan, että jos en halua vastaanottaa viestejä aiheesta, niin vastaa tähän viestiin "ei kiitos". Kuulkaas, ei tule tapahtumaan. En aio sormeani heilauttaa noiden turhanpäiväisyyksien vuoksi (tämän enempää), joita en ole edes pyytänyt saada sähköpostiini. Enkä aio myydä halvalla tätä blogiani markkinavoimille, saati sitten antaa ilmaiseksi.

Mainostilaa saa, jos hinnasta sovitaan, mutta tämä tyttö ei ole mikään halpa!

Painukaa vittuun pakastearkut

Marraskuu, se kamala ankeuttaja on taas täällä. Vuorokauden ympäri on lähes yhtä pimeätä. Jos kotona haluaa nähdä jotain, on pakko laittaa valot päälle. Keskellä päivää! Ulkona ja sisälläni on yhtä harmaata. En kuitenkaan toivo myöskään lunta, kuten monet tekevät, sillä inhoan lunta. Lunta saisi sataa joskus hiukan ennen joulua (tänä vuonna silläkään ei ole väliä) ja sulaa sitten pikkuhiljaa tammikuun aikana pois. Lumen sijasta toivon edes pikkiriikkistä auringon pilkahdusta.

Samaa harmautta ja ankeutta on näköjään myös Googlella nykyisin. Kaikki Google+:aa käyttävät tietävät, miten ankean näköinen mesta se on. No, maanantaina Google Reader muuttui yhtä ankean näköiseksi. Keksin vippaskonsteja, ettei minun tarvitse katsella sen ankeaa olemusta enää niin paljon, eli asensin siis Chromeeni apukikkareen.

Uusi ankea Google Reader

Ei siinä vielä kaikki. Tänään Gmailin, tuon iloisella teemalla varustetun piristyksen alareunaan oli ilmestynyt nappula "Vaihda uuteen ulkoasuun". Arvasin ja pelkäsin jo pahinta enkä klikannut sitä, mutta selvitin millainen se uusi ulkoasu tulisi olemaan. Aivan. Yhtä tylsä ja ankea kuin G+:n ja nyt myös Google Readerin ulkoasu.

Vanha iloinen Gmail

Haluaisin vain kysyä, että mitä hemmettiä Google? Eikö elämä ole riittävän ankeata ja väritöntä ilman, että tekin tunnustatte tästä eteenpäin harmaan ainoaksi väriksi, mitä valkoisen päälle voi laittaa?

Will you suck for candy or throw rocks at the machine?

Sain joskus sata vuotta sitten tuollaisen tunnustuksen, tällä kertaa muistaakseni Ofelialta ja Acatalta. (Pahoittelen jos tuli väärät nimet, mutta siitä on kauan!) Velvollisuutena tuli kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa, minkä takia tämä asiaan reagoiminen kestikin, koska hei — miten voi keksiä itsestään enää mitään uutta sanottavaa näiden kaikkien vuosien jälkeen? No tässä kahdeksan tosi satunnaista asiaa.

1. Olen joskus miettinyt, että jos kroppani olisi paremmassa kuosissa, niin voisin elättää itseni seksityötä tekemällä. Oikeasti en sitä varmasti tekisi, onhan siinä ihan hirveitä riskejä kaiken muun epämiellyttävän lisäksi, mutta olisihan se ns. helppo tapa tehdä rahaa. Olen muutenkin sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla itsemäärämisoikeus omasta kropastaan, joten jos sitä haluaa myydä, niin muilla ei pitäisi olla siihen nokan koputtamista. Ihmiskauppa on sitten taas asia erikseen.
2. Samaan itsemääräämisoikeuteen liittyy tämäkin kohta, eli jos ihminen haluaa tunkea kitusiinsa tai suoniinsa huumaavia aineita, niin minun puolestani saisi sen tehdä. Tässä vähän aikaa sitten oli uutinen siitä, kuinka Portugalissa huumeongelma saatiin selätettyä (Hesarin termi, ei minun) poistamalla käytön rangaistavuus.
3. Viime aikoina minulla on alkanut tursuta tuo Roosa nauha -kampanja korvista ja silmistä. Totta kai rintasyövän vuoksi kampanjointi on hyvä asia, mutta entäs kaikki muut syövät? Eikö vaikkapa eturauhassyövän tutkimus tarvitse rahaa? Tai jonkun sukupuolineutraalin syövän tutkimus? Rintasyövästä ja sen tukemisesta on tehty niin trendiseksikäs (ja pinkki) juttu, että oikein oksettaa.
4. Rintoihin liittyen; itse olen aina inhonnut omia rintojani. Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa ja jos plastiikkakirurgia ei olisi kyseisellä alueella niin paheksuttua, niin tekisin niille jotain. Olen tosin harkinnut plastiikkakirurgiaa myös "oikeaan" tarpeeseen. Kehossani sijaitsee melko näkyvällä paikalla suurehko arpi, josta haluaisin päästä eroon.
5. Minulla ei röntgenkuvien perusteella ole toisella puolella leukaa ollenkaan viisaudenhampaita. Toiselta puolelta ne löytyvät, mutta eivät ole puhjenneet vielä(kään). Minulla on yhä myöskin yksi maitohammas suussani.
6. Olen melko varmasti jossain edellisessä elämässäni näytellyt mykkäelokuvissa. Pianomusiikista tulee niin vahvasti sellainen tunne kuin sen kuuluisi soida taustalla elämässäni.
7. Aivastelen salmiakista ja muista väkevämmistä namuista. En pysty flunssassa syömään kurkkupastilleja, koska sen lisäksi, että ne maistuvat pahalta, ne myös lisäävät aivastelua entisestään. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin aivastaa ja niistää ja aivastaa ja niistää, kun nenä on jo valmiiksi kipeä.
8. Osaan äidinkieleni lisäksi yhtä kieltä hyvin ja ainakin kuutta kieltä tosi välttävästi. Olen siis hajauttanut jo valmiiksi huonon kielipääni sen sijaan, että olisin opetellut vain pari kieltä hyvin. Sama kuvaa kai koko elämääni: Osaan kaikkea vähän, mutta mitään en kunnolla.

I put on my best Sunday dress

Walk straight into this mess of mine, jatkuu otsikon biisi (Holen Best Sunday Dress). Mikä tarkoittaa siis sitä, että pöllin ar:ltä vähän blogin täytettä.

Seuraelämä
1 Mitä mies/naiselämääsi kuuluu? » No, mieselämään sellaista tasaisen paksua, ei suuria huippuja, mutta ei mitään suurta draamaakaan. Naiselämään ihan hyvää.
2 Voisitko seurustella jonkun kanssa? » Voisin varmasti, mutta en nyt osaa nimetä ketään tällä hetkellä.
3 Ajattelet jotakuta, eikö niin? » No tietysti Annareettaa, kun poistelen sen vastauksia tässä samalla, ja sitten muutamia sukuihmisiä ja tietysti edellisten kysymysten miesihmisiä.
4 Onko parempi, että tunnet henkilön jonka kanssa aloitat seurustelun? » No siis en mä nyt kenenkään täysin tuntemattoman kanssa alkaisi seurustella. Siinä vaiheessa, kun seurustelusta voi puhua, niin jollain tasolla varmaan jo tuntee tyypin.
5 Onko joku ihastunut sinuun? » Öö emmää tiiä.
6 Suutelisitko henkilöä, jolle puhuit viimeisimpänä? » Taisin viimemmäksi puhua siskolle ja isälle, että tuota.
7 Luotatko helposti ihmisiin? » Hmm, kyllä kai? Ei ole ollut suuria luottamusongelmia.
8 Onko sinulla parasta ystävää? » Voisin väittää, että juu.
9 Voitko sanoa 110 % varmuudella, ettei hän kerro asioitasi eteenpäin? » Voin. Siis niitä asioita, mistä ei ole sopivaa lärppiä.

Lähiaika
1 Mitä teet parin tunnin päästä? » Ajattelin mennä kuntosalille. Tai siis parin tunnin päästä olen toivottavasti jo tulossa pois sieltä.
2 Mitä teet vielä tänään? » Syön, löhöän ja katselen laatuviihdettä televisiosta.
3 Antaisitko toisen mahdollisuuden ihmiselle, joka on pettänyt luottamuksesi? » No se vähän riippuu tavasta, millä se luottamus on petetty. Kukaan ei ole koskaan sillä tavalla pettänyt luottamustani, ainakaan niin että se tietooni olisi tullut, että se olisi kerrasta poikki.
4 Uskotko ihmisiä, kun he sanovat, että "asioiden on tarkoitus tapahtua"? » Kyllä ja en. Näen sen helppona tapana päästä käsittelemästä tai kohtaamasta asioita, mutta toisinaan kyllä tuntuu siltä, että asioista seuraa aina toisia asioita, jolloin voi jälkeenpäin pitää tapahtuneella asialla olleen tarkoituksen.
5 Toivoisitko, että elämäsi olisi erilaista kuin nyt? » Erittäin paljon.
6 Mitä teet, jos kuulet ystäväsi kumppanin pettävän häntä? » Kyllä kai se olisi pakko kertoa sille ystävälle, vaikka vaarana olisikin välien sotkeentuminen ainakin hetkellisesti.
7 Haluaisitko hautajaisiisi sen henkilön, joka on eniten vaikuttanut elämääsi? » Itsekkäästi se olisi tietysti helpoin tapa, mutta ei taida olla mahdollista.
8 Teko, jota et uskaltanut tai uskalla tunnustaa äidillesi kuin vasta vanhempana? » Onhan niitä paljon kaikkia lapsuuden ja teini-iän törttöilyjä, joita ei silloin muka voinut kertoa, mutta isompana niille on tullut naureskeltua. Mitään tunnustettavaa ei kuitenkaan jäänyt hampaankoloon.
9 Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään? » En usko. Ajattelin nimittäin naapuriani (lämmöllä: "mä kuristan sen!!!"), joka on lähes joka aamu tällä viikolla herättänyt minut omituisella raaputtavalla äänellä. Ei aavistustakaan, mitä se siellä kotonaan rakentaa.

Suhteet
1 Onko sinulla monia kavereita? » Riittävästi.
2 Onko sinulla seurustelukumppania? » Ei.
3 Rakastatko perhettäsi ja ystäviäsi? » Kyllä, varsinkin viime aikojen tapahtumat ovat avanneet silmäni ja sydämeni.
4 Rakastatko elämääsi ja tapaasi, jolla elät sitä? » No kyllä ja en. Tykkään siitä, ettei tarvitse olla siinä kahdeksasta neljään -oravanpyörässä, mutta kunpa vain olisi joku muu tapa toteuttaa sitä.
5 Oletko lesbo, homo, bi, transu vai hetero? » Hetsku.
6 Onko sinulla vastakkaista sukupuolta edustavaa kaveria tai ystävää? » Kavereita joo, ystäviä ei.

Nyt
1 Mikä kappale soi? » Ei yhtään mikään. Katselin Frasieria, mutta laitoin telkun äänettömälle, kun rupesin vastailemaan näihin.
2 Mitä sinulla on päälläsi? » Yöpaita. Ajattelin vaihtaa urheiluvermeet, kunhan saan aikaiseksi.
3 Miten hiuksesi ovat? » Ponnarilla ja takussa.
4 Millainen olotila? » Vähän väljä. Pääkipu alkaa olla voitettu, en tiedä oliko se niskajumia vai pientä krapulaa.
5 Mitä ajattelet? » Että jos saisin tämän nyt valmiiksi, niin voisin lähteä sinne salille. Ja että pitäisi pestä hampaat, suussa maistuu pahalle.

Milloin viimeksi
1 Joit alkoholia? » Eilen.
2 Söit pitsaa? » Perjantai-iltana Lidlin pakastepizzaa.
3 Oksensit? » Toissa uutena vuotena.
4 Suutuit ihan tosissasi? » En edes muista. Varmaan silloin joskus, kun avauduin miesten monimutkaisuudesta täällä blogissa. En jaksa etsiä.
5 Nauroit niin, että meinasit tukehtua? » No siitäkin nyt on hetki. En ole siis hetkeen meinanut tukehtua, nauranut kyllä olen (mutta en ehkä sitten kuitenkaan niin paljoa).
6 Mille nauroit? » Enpä muista tosiaan.
7 Sait kokeesta kiitettävän? » En muista olenko saanut yliopistolla kokeesta kiitettävää, mutta kyllä kai.
8 Ikävöit jotain ihmistä liikaa? » Paljonko on liikaa? Voiko ikävöidä liikaa ihmistä, joka minut on synnyttänyt ja huolehtinut isoksi?
9 Itkit? » Äsken, vastatessani tuohon edelliseen kysymykseen.
10 Huolestuit jostain ihmisestä? » Koko ajan, vaikka ehkä turhaankin.
11 Olit hautajaisissa? » Eilen.
12 Olit ristiäisissä? » Vajaa vuosi sitten.
13 Olit häissä? » Siitä on monta monta vuotta.

Ihmisistä
1 Kuka puhui sinulle viimeksi kasvotusten? » No sisko ja isä, kuten aiemmin jo mainitsin.
2 Kuka soitti sinulle viimeksi? » Isä, kun kaupasta oli voi loppu.
3 Kuka sinulle laittoi tekstiviestin viimeksi? » Sisko.
4 Kuka sai sinut viimeksi nauramaan? » Joku ihana sukulainen, kun olimme eilen koolla.
5 Keneen ärsyynnyt useimmiten? » Itseeni todennäköisesti. Olen karsinut kaikki muulla tavoin ärsyttävät hahmot elämästäni.
6 Kenelle viimeksi kerroit murheistasi? » Ystävälle.
7 Milloin viimeksi annoit tai lainasit rahaa ? » En taida olla lainannut aikoihin kenellekään. Sitä ei lasketa, että jos mä maksan nyt sut, niin sä maksat sitten myöhemmin mut.
8 Ketä kaveria ikävöit eniten tällä hetkellä? » Nyt on tullut nähtyä paljon tärkeimpiä ihmisiä viime aikoina, mutta ystävien poikasia olisi ihana nähdä taas.
9 Kenen luona olit viimeksi yötä? » Viimeinen yökyläily on tainnut olla tädin luona, jos oikein muistan.
10 Kuka huolestui sinusta viimeksi? » En tiedä. Sukulaiset ja ystävät varmaan ihan joukolla, tai ainakin huolehtivat, jos eivät huolestuneet.

Taidan olla kauhean masentava ihminen nykyisin.

Shake Your Money Maker

Pyysin ja sain Elegialta viisi sanaa.

1. Musiikki

Kaikkihan te tiedätte, että voisin paasata musiikista loputtomiin. Musiikki on todella tärkeätä sekä hyvässä että pahassa. Tällä hetkellä en pysty kuuntelemaan huonoa musiikkia yhtään. Ahdistun ja tekisi mieli alkaa paiskoa tavaroita. Esimerkiksi kaupoissa soitetaan järjestään huonoa musiikkia. Tietyissä vaatekaupoissa on melkein mahdoton asioida, kun siellä soi ihan järjetön tanssijumputus. Kuuntelin ja katselin tässä yhtenä päivänä lyhyesti jonkun Pitbullin musiikkiesitystä Conanissa ja mietin, että tuossa ei oikeasti mitään kovin ihmeellisiä lahjoja tarvita. Kuka tahansa osaa heilua lavalla ja sanoa välillä mikrofoniin että "hey babe" ja näyttää Herra 47:ltä, kun toiset tekevät duunin. (Oikeasti luulin aluksi, että tuo oli joku sketsi, mutta hetken päästä ymmärsin hemmon olevankin ihan tosissaan). Enkä oikeasti tajua tuota kummallista metallista lauluääntäkään, jota nykyisin käytetään joka toisessa biisissä. Säälin nykynuoria (tästä huomaa tulleensa vanhaksi) ja toivon, että he jossain vaiheessa löytäisivät jonkun musiikillisen järjen elämäänsä. Vaikka itsehän ovat osansa valinneet, laumasielut. Paleface sanoi eilen jossain ohjelmassa, että nykyisin tehdään musiikkia ihmisille, jotka eivät välitä musiikista. Tajuan täysin.

Mutta hyvällä musiikilla (eli sillä mitä itse kuuntelen) voi tehdä ihan mitä vaan. Voi purkaa agressioita tai suruja tai tulla hyvälle tuulelle ja joskus jopa vähän pakahtua. Toisinaan melkein turhauttaa, kun muut eivät tajua, miten mielettömän hienot kitarat tai mahtavat lauluvibat jossain tietyssä kappaleessa on. Haluaisin ruveta jonkun levy-yhtiön headhunteriksi. Minulla olisi Tampereelta jo pari bändiä, jotka ansaitsisivat kunnon levytyssopimukset.

2. Puisto

Puistosta tulee jostain syystä ensimmäisenä mieleen pussikaljat. Puistot on kyllä kivoja ilman pussikaljaakin. Tampereella on kivoja puistoja. Hämeenpuistossa on tilaa yli kilometrin verran, joten toivoisin, että sitä hyödynnettäisiin kesäisin jotenkin paremmin. Koskipuisto on ihan hyvä näin, älkää koskeko siihen.

Pussikaljasta tulee mieleen Pussikaljaelokuva, jolle hehottelen vieläkin ajatuksissani ja aion katsoa uudestaan heti kun vain mahdollista.

3. Mielipide

Joskus tuntuu, että minulla on vähän liikaakin mielipiteitä asioista. Että joskus voisi olla ihan hiljaakin ja antaa muiden pitää (väärät) mielipiteensä. Kiihdyn välillä kaikenlaisista yhteiskunnallisista ja epäyhteiskunnallisistakin asioista ja uutisista. Toisinaan ihmettelen, kun tuntuu siltä, että valtaosaa ihmisistä ei oikeasti kiinnosta muu kuin se, mitä siinä oman navan välittömässä läheisyydessä tapahtuu. Paitsi jos kyse on homoista. Koska niitähän ei tunneta, mutta halutaan siitä huolimatta päättää niiden asioista ja oikeuksista. Jotka eivät, kuten Päikkä sanoo, ole ihmisoikeuksia.

4. Vapaus

Vapaudesta tulee ensimmäisenä mieleen linnut. Linnut ovat ehkä kaikista vapaimpia olentoja tällä planeetalla. Ne voivat ottaa ja lähteä ja tulla ja mennä miten niitä huvittaa. Tai suurin osa linnuista ainakin, jos ei lasketa näitä kaupunkeihin jääviä pullasorsia ja puluja. Ihmisenä on kai aika vaikea olla vapaa. Vaikka sitä kuinka kuvittelisi olevansa anarkisti, niin silti sitä jollain tavalla kuitenkin on osa tätä koneistoa. Itse en jaksa edes yrittää, vaan menen virran mukana.

Kiinnostaisi tietää, mitä Aaro Hellaakoski ajatteli ja tarkoitti kirjoittaessaan "vapaa on vain umpihanki".

5. Onnellisuus

Onnellisuus on kai niitä asioita, joita nyt osaa arvostaa menneisyydessä. Jouluja ja syntymäpäiviä ja kesäpäiviä ja ihan tavallisia päiviä, joista tästä eteenpäin puuttuu jotain olennaista. Äiti ei varmaan koskaan ymmärtänyt, miten valtavan aukon tulee jättämään meidän elämiimme. Siksi en oikein nyt osaa sanoa onnellisuudesta sen enempää. Edessä sitä on kyllä ihan yhtä varmasti kuin onnettomuuttakin.

Eipä tämä elämä silti pelkkää itkua ole ollut. On ollut iloa ja nauruakin. Olen niin helposti huvittuva ihminen, että olisi ihan mahdotonta lakata huvittumasta asioista. Naurun täytyy päästä välillä purskahtamaan ulos, muuten se kerääntyy lantiolle.

Ps. Olisin lisännyt jonkun kivan valokuvan kuvaamaan jokaista kohtaa, mutta en jaksanut etsiä sopivia. Kuvitelkaa.