Tänään tapahtui sitten se, mitä tässä ollaan jo jännitetty ja pelätty pidemmän aikaa. Minä nimittäin tein yllärit ja justsopivastinit, ja ajauduin Twitteriin. Kyllä vain. Turha enää väittää vastustavani noita tuollaisia juttuja sen jälkeen, kun Facebookiin läksin mukaan, joten miksen sitten tuonnekin. Sitä paitsi täytyyhän minun jo ihan opintojeni puolesta olla perillä näissä web 2.0 -sovelluksissa ja seli seli. Tuo on selvästi karsittu versio Facebookista, eli pelkästään ne statustekstit eikä mitään muuta. Kommentointijuttuja ei ole, mutta näemmä toiselle, jonka tweetseja seuraan, voin kirjoittaa myös jotain suoraan.
Itse kirjauduin tuonne nyt siksi, koska ajattelin, että olisi hauska lukea muiden juttuja siellä. Kuten vaikka Chris Cornellin tweetseja. Se kirjoittelee niitä sinne ihan oikeasti. Ei tämä ole Facebookissa mahdollista. En oikein vielä tiedä onko tuolla ihan normaalia alkaa seurata ihan kenen tahansa juttuja, vai onko vähän outoa jos nyt alkaisin seurata vaikkapa jonkun Mari Koon juttuja (tämä nyt ihan vain esimerkkinä), kun en tunne oikeasti kyseistä ihmistä, mutta seuraan hänen blogiaan kuitenkin. Apua, olen twitter-urpo!
En kyllä ole todellakaan vielä päässyt sisälle siihen touhuun, joten en lupaa mitään kovin tajunnanräjäyttävää materiaalia sinne, mutta tuolta minä nyt kuitenkin löydyn: http://twitter.com/tiinaharmiton. Jos kiinnostaa.
Rupesin tekemään Facebookissa tuollaista testiä, että mistä herään vappuaamuna. Katsoin ensin kuvaa, että nam, Marlin simaa, lemppariani (kaupan valmisteista, siis). Sitten katsoin että onpa nuo tabletit tuossa pöydällä samanlailla aseteltu kuin minullakin. Ja onpa muuten ihan samanlaisetkin tabletit kuin minulla. Ja samanlainen pöytä. Ja muuten ihan samanlainen lasikin. Ja muuten samanlainen ikkunankarmikin kuin minulla! Sitten tajusin, että ei helvetti, tuohan ON minun simani ja minun lasini ja minun pöytäni ja minun tablettini. Todistaakseni pointtini, klikatkaa linkkiä.
Taidan muuten alkaa laittaa noihin parhaimpiin kuviini jonkinlaisen vesileiman tjsp. Harkitsin sitä jo tässä pari päivää sitten, mutta tämä tapaus ehkä vakuutti minut. Tosin tuskinpa noihin kuvablogin kuviin viitsin ruveta. Niiden laatu on niin keppainen, että jos joku niitä varastaa, niin tarpeeseensa kai sitten ottaa.
SailaE haastoi minut tämmöiseen meemiin, jossa pitäisi kertoa itsestään tuntomerkkejä. Täytyy ehkä vähän harkita mitä tuntomerkkejä jätän kertomatta, että saan jatkossakin kävellä rauhassa kaduilla.
Tämä haaste ei käsittele faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.
Olen noin 170 senttiä pitkä.
Minulla on melkein mustat melkein pitkät hiukset. Yleensä ne on ponnarilla, paitsi vastapestyinä auki.
Näin kevään tultua olen siirtynyt käyttämään punaista takkia.
Pukeudun lähes aina farkkuihin. Muiden housujen käyttö on äärimmäisen harvinaista ja tapahtuu yleensä vain jos olen menossa johonkin vähän parempiin bileisiin.
Minulla on yleensä tennarit jalassa. Paitsi tänään oli korkeakorkoiset kengät, mikä oli hyvin omituinen olotila.
Kannan mukanani aina liian suurta olkalaukkua. Liian suuri tarkoittaa siis sitä, etten ikinä meinaa löytää sieltä rahapussia tai puhelinta tai mitä ikinä nyt sitten kaivelenkin.
Olkalaukussani on i ♥ tre -rintamerkki, koska sydämetän Tamperetta.
Korvissani on yhteensä kuusi korvarengasta.
Kuuntelen lähes aina musiikkia mp3-soittimellani bussissa ja kaupungilla kulkiessani. Jos soitin joskus unohtuu kotiin, niin kyseessä on lähes katastrofi!
Olen mielestäni myrtsin ja ihmiset pois pelottavan näköinen kuljeskellessani yksin, mutta ilmeisesti olen oikeasti jotenkin helposti lähestyttävän näköinen, koska... no, jos suoraan saa sanoa, niin olen hörhömagneetti.
Saatan nauraa epäsopivissa paikoissa tai tilanteissa. Pyrskähtelen tosi helposti, jos jotain huvittavaa tapahtuu. Pokerinaamani on huono.
Näpsin kännyllä kuvia toisinaan omituisissakin paikoissa, kiitos kuvapäiväkirjani.
En haasta ketään, mutta jos joku jatkaa, niin huikkaapa asiasta!
Heipä hei, hyvää iltaa! Miten olette voineet? Minä olen voinut ihan hyvin. Olin viikonloppuna paljon ulkona ja sain kasvoihini sekä rintakehääni jopa pienen rusketuksen punoituksen. Flunssa kyllä vielä hiukan kiusaa eikä yskimistä ainakaan vähennä se, että ulkona on kovin pölyistä, kuten aina tähän aikaan keväästä. Mutta muuten ihan kiva, että lämpötila humpsahti sieltä pakkasen puolelta melkein helteeseen. Tosin lämpöisten ilmojen mukana tuli yksi uusi ongelma. Sain nimittäin tuon mikroaaltouunin joululahjaksi ja sijoitin sen pakastimen päälle. Tämä ei ollut talvella mikään ongelma, mutta nytpä huomaan, että en enää saa keittiön ikkunaa auki kunnolla. Damn. Täytyy keksiä tähän joku ratkaisu.
Luontoäiti on sitten vekkuli. Kun lintuinfluenssa ei ottanut tuulta siipiensä alle (pun intended), niin keksittiin sikainfluenssa. Jo näyttäisi leviävän tehokkaammin ja ihmisiä tipahtelevan. Aivan kuin meistä haluttaisiin päästä eroon...
On pakko muuten kehua yhtä blogia, joka kuuluu sarjaan "voi kunpa olisin itse keksinyt tuon idean". Joku brittiläinen hemmo kirjoittaa blogia 1000 tiny things I hate. Osa noista jutuista on tietysti melko paikallista kamaa, mutta osa ihan yleismaailmallisia juttujakin. Hulvattomia sellaisia. Ja onhan se aina hyvää viihdettä, kun joku avautuu jutuista joita inhoaa! Nyt ollaan menossa vihajutussa #0157, joten hyvin ehtii vielä mukaan.
Minulla puolestaan on täällä bloggerin drafteissa varmaan 1000 juttua, joita olen joskus kirjoittanut ja jättänyt sitten julkaisematta. (Edit: Tarkemmin sanottuna 33 julkaisematonta kirjoitusta, tarkistin juuri.) Pitäisikö aloittaa sellainen roskapöntön aarteet -sarja, jossa julkaisen noita keskeneräisiä tai hylättyjä tekstejä? Toisaalta siinä on varmastikin ollut joku syy, miksi ne on jätetty julkaisematta...
Ps. Kuvan västäräkki ei liity lintuinfluenssatapauksiin, toivottavasti. Kuvasin kaverin lauantaina erään järven jäällä Etelä-Savossa.
Poistun viikonlopuksi internetin aalloilta, joten turha odotella tänne mitään postauksia ainakaan ennen sunnuntai-iltaa, jos silloinkaan. Tauko tulee varmaan ihan hyvään väliin, koska olen potenut tällä viikolla flunssan lisäksi myös jonkinlaista blogiväsymystä. Ei vaan ole jaksanut naputella tänne mitään. Asiaa kyllä olisi, mutta keskittymiskyky on kateissa. Ja sitten taas toisaalta miettii, että kuka tätä oikein lukee... Äh, no menkööt.
Tuossa jokunen aika takaperin angstasin siitä, kun löysin eksäni Facebookista ja ihan varmasti se ei hyväksyä minua kaveriksi, kun on mustis vaimo ja kaikkea ja yhyy. No se oli aika turhaa, koska hyväksyihän se sitten kuitenkin. Olen viime päivinä vaihtanut muutaman viestin eksän kanssa, mikä on ollut kovin mukavaa. Jotkut vaan tuntuvat aina yhtä tutuilta, vaikka ei vuosiin olisi tekemisissä. Samalla myöskin huomaan hyvin kirkkaasti sen, miksi emme ole enää yhdessä. Sisäinen kielipoliisini saa henkisiä nyrjähdyksiä, kun luen niitä viestejä. Välimerkit, tai lähinnä niiden olemattomuus, ja yhdys sanat... Niin siis tarkoitan vain sitä, että olemme ihan liian erilaisia. Toiset meistä viilaavat pilkkua ja toiset varmaankin keskittyvät sitten olennaiseen. Onneksi aika kultaa muistot.
Olen nähnyt ihan ihmeellisiä ja sadistisia unia viime aikoina. Yhtenä yönä kimppuuni yritettiin käydä, mutta Gandalfin miekka suojeli minua (enkä edes ole katsellut tai lukenut Taru Sormusten Herrasta viime aikoina). Tänään päivällä näin unta, että olin Köpiksessä erään toisen bloggaajan seurassa ja tämä toinen bloggaaja jotenkin järjesti minut murhayrityksen kohteeksi. Sänkyni ja kaikki tavarani käsiteltiin jollain syövyttävällä aineella, mutta onneksi en ollut hotellihuoneessani sillä hetkellä. Tekijä saatiin kyllä kiinni. En edes halua kertoa kuka se toinen oli, ettei kukaan nyt ala kuvitella minulla olevan jotain sisäisiä patoumia tätä henkilöä kohtaan! Koska ei ole. Oikeasti. Unet on niin outoja. Mutta jätänpä teidät nyt sitten miettimään pienissä päissänne, että olinkohan se minä... Buahahahahaa.
Minulla on jotain inhottavaa kylkipistosvihlontaakin tällä hetkellä. Äh. Menisi pois.
Halusin laittaa tänään ysärikeskiviikon biisiksi Kelpo Poikia, mutta Youtubesta ei löytynyt kuin kolme kappaletta heiltä eikä parhaita ollenkaan, joten väänsin tämän itse. Video ei siis ole kummoinen, mutta kappale on sitäkin loistavampi!
(Kelpo Pojat - Heronisti)
Jos jollain on sanat tähän kappaleeseen, niin olisin niistä enemmän kuin iloinen. En nimittäin saa selvää saati sitten ymmärrä läheskään kaikkea tuosta...
Tampereella on tuo Santalahti, joka järjestää mm. Sauna Open Airin ja paljon muita keikkoja. Sehän on loistavaa, että joku jaksaa raahata ulkomaisia bändejä tänne Tampereellekin, mutta on siinä sitten huonot puolensakin...
Ennen vanhaan (eli vaikkapa joskus viisi vuotta sitten) kun käytiin kotimaisten bändien keikoilla, niin mentiin joko Klubille tai Yo-talolle. Nämä ovat ehdottomasti suosikkejani Tampereen mestoista, joissa voi käydä eläviä bändejä kuuntelemassa. Nykyisin kun haluaa mennä kuuntelemaan jotain bändiä, niin tilaisuus on lähes poikkeuksetta Santalahden järjestämä ja Pakkahuoneella. Ja joka kerta pääsee kirosana, kun sen keikkapaikan kuulee. Pakkahuone ei ole mikään maailman viihtyisin paikka. Sinne ei mennä istuskelemaan iltaa, hörppimään siideriä ja kuuntelemaan musiikkia. Sinne mennään kuuntelemaan musiikkia seisoen ja musiikin loputtua sieltä rynnistetään mahdollisimman nopeasti ulos. Kaiken lisäksi siellä on melko suppeat juomavalikoimat, koska se ei ole ravintola. Siellä on erikseen aidattu anniskelualue, koska keikoille saa tulla alaikäisetkin. Mikä on tietysti heidän mielestään varmasti loistava juttu. Paikalla olevien alaikäisten vuoksi ovella on myöskin laukkutarkistus, ja kalliiden pääsylippujen lisäksi narikastakin joutuu maksamaan vielä 2 euroa siihen päälle. Ja kaiken huipuksi viimeksi siinä anniskelualueen portilla joku hädin tuskin itse 18-vuotiaan näköinen portsari kysyi meiltä paperit. Naurettiin melkein vatsamme kipeiksi, mutta portsarilla ei näkynyt edes hymynhäivähdystä kasvoilla. Oh joy.
Pakkahuoneella ei ole penkin penkkiä sillä puolella, missä saa juotavaa. Jos on Pakkahuoneella käynyt, niin tietää, että siellä on se yksi pieni katsomo eikä mitään muuta istumatilaa. Tämän lisäksi näillä Santalahden keikoilla on joku yli-innokas järjestysmies mustine nahkahanskoineen. (Ihan oikeasti se pitää sellasia kuristushanskan näköisiä käsissään koko ajan). Kiirastorstaina kun olimme Pakkahuoneella kuuntelemassa Kotiteollisuutta, niin siellä soitti kaksi muutakin bändiä. Jalkani olivat jossain vaiheessa ihan poikki ja istuimme lattialle, niin eikö se järkkäri sännännyt siihen että oitis ylös, ei lattialla saa istua! Olin ihan että no voi vittu, missäs sitten??? No ei vissiin missään sitten. Eikä siinä vielä kaikki. Samaisena päivänä siellä esiintyi joku FM2000, jonka musiikki oli ehkä sen illan raskainta antia. Kyseessä oli illan ensimmäinen esiintyjä eikä lavan edessä ollut vielä paljon ketään. Kolme poikaa siinä hiukan innostui pomppimaan ylös ja alas ja toisiaan vasten, eikä ketään ulkopuolista ollut lähimainkaan, niin se yli-innokas järkkäri oli koko ajan lähtökuopissaan siinä ja kerran kävi käskemässäkin niitä poikia, ettei saa silleen riehua. Hevikeikalla. Paikoillaan on seistävä.
Viime perjantaina oltiin kuuntelemassa Maj Karmaa samaisessa mestassa. Maj Karma alkoi soittaa jo ysiltä, (ilmeisesti siksi) koska Klubin puolella oli jotain muita bändejä samana iltana. En ole ikinä ollut niin tyhjällä Pakkahuoneella. Se oli hirveän sääli, koska Maj Karma on hyvä bändi ja olisi varmasti vetänyt Klubin tai Yo-talon täyteen. Pakkahuoneelle kun oli se ikäraja 15 ja korjatkaa jos olen väärässä, mutta luulen Maj Karman yleisön olevan lähinnä täysi-ikäistä sakkia. Ja täysi-ikäiset taas menevät mieluummin muualle kuin Pakkahuoneelle...
En nyt tarkoita olla kauhea negatiivinen vinettäjä ja epäkiitollinen paskiainen, ihan hyviä ne keikat aina on ja tosi kiva, että joku järjestää ja blaa blaa. Kun vaan olisi vähän viihtyisämpi ympäristö, parempaa juotavaa ja penkki jolle pehvansa laskea...
Ps. Kuva ei liity aiheeseen mitenkään. Siinä on vaan tytöille vähän jotain pientä ja kivaa näin maanantain kunniaksi.
Minä suorastaan ilahduin, kun huomasin Iltalehdestä, että Oskari Katajisto on taas työntänyt lusikkansa johonkin soppaan, joka ei hänelle varsinaisesti kuulu (kuten itsekin juuri teen). Oskarihan on vähän kuin Kristian Meurman, aina kommentoimassa lehdissä jotain päivän polttavia asioita. Kun näin Oskarin nimen Iltalehdessä, tiesin heti, että Oskarista minun pitää tänään blogiin kirjoittaman. Minulle selvisi, että Oskarilla on oma blogi, jossa on kuva hänestä itsestään panta päässä. Miten olenkaan voinut elää tähän asti lukematta Oskarin blogia?!?
Oskari kirjoittaa tuoreimmassa blogikirjoituksessaan Mikkosista ja siitä miten kateellista Suomen kansa on. Oskari kirjoittaa mm. että "Eilisten kirkuvien ja vahingoniloisten lööppien mukaan Mikkosten perhe katoaa eetteristä toukokuussa." Minua henkilökohtaisesti huvittaa se, miten joillain julkisuuden henkilöillä tuntuu menevän toimittajat ja kansa sekaisin. Jos toimittajat kirjoittelevat roskalehtiinsä juttuja, niin minun käsittääkseni se ei ole mikään kansan yleinen mielipide. Oskarin mukaan Suomen kansan infernaalisessa vihassa ja halveksunnassa on kyse defenssimekanismista!!!! (Sekä sanat että huutomerkkien lukumäärä lainattu suoraan Oskarilta). Oskari vielä kertoo defenssimekanismin tarkoittavan sitä, kun ihminen joutuu hämilleen häntä koskevan totuuden edessä. Selvähän se. Tämä kapeakatseinen kansa käyttää sitten defenssimekanismia, kun Timo "piipaa" Mikkonen arvostelee ohjelmassaan mm. homoja, sivareita, pettäjiä (!!!) ja oikeastaan kaikkia muitakin (paitsi tietysti itseään ja perhettään) siinä ohessa.
Olen ollut niin saamaton lotjake, että en ole saanut tänne raapusteltua järkevää sanaa. Oli joku asia ihan oikeasti, mistä piti kirjoittaa, mutta arvatkaa muistanko enää? No enpä tietenkään. Mutta voin nyt avautua tässä sitten samalla vauhdilla.
Arvaatteko mistä avaudun? Feissareista. Tai en varsinaisesti feissareista vaan niistä ihmisistä, joiden mielestä feissareista ei saisi ärsyyntyä. Miten monta kertaa sitä onkaan kuullut sen saman virren, että kun ne on hyvällä asialla. Joo, no täytyy myöntää, että suurin osa feissareista on viherpiiperön näköisiä, jotka varmasti myös ovat kiinnostuneita myymästään asiasta, mutta palkkaahan niille siitä maksetaan. Ne tekevät työtään. Samoin tekevät työtään puhelinmyyjät, mainospostin jakajat ja muut suoramarkkinoijat. Voin liimata oveeni lapun "ei mainoksia, kiitos", eikä minun tarvitse joka kerta mennä henk.koht. sanomaan mainosten jakajalle, että ei kiitos. Voin laittaa suoramarkkinointikiellon puhelimeeni, mutta en voi laittaa minkäänlaista kieltoa noille face-to-face -tyrkyttäjille. Minulla on oikeus ärsyyntyä niistä! Se on minun ihmisoikeuteni kulkea kadulla rauhassa ilman kerjäämistä tahi tyrkyttämistä. Minä en tykkää tyrkyttämisestä! Oli kyseessä sitten maailman pelastaminen tai tuhoaminen tai mikä vaan siltä väliltä, niin en helvetti soikoon halua kaupungilla kulkiessani hokea "ei kiitos" niin kuin jotain mantraa.
Jos nyt vaikka kuvitellaan tilanne, jossa ihminen kävelee asematunnelin halki kahdesti päivässä viitenä päivänä viikossa. Asematunnelissa on vähintään kahden järjestön feissarit molemmin puolin käytävää ja ulkopuolella vielä kolmannen järjestön. Siitä tulee kuusi eikiitosta päivässä, mikä tarkoittaa kolmeakymmentä eikiitosta viikossa. Tämän lisäksi joutuu torjumaan myöskin erinäiset jeesuksen tyrkyttäjät siinä Stockmannin nurkalla ja jos Keskustorille jatkaa, niin siellä tulee parit feissarit lisää. Siinä on aika monta reipasta ja ystävällistä eikiitosta kuukaudessa, saati sitten vuodessa. Ja totta kai se feissaus kannattaa niille järjestöille, koska ei kai se muuten vain lisääntyisi sen sijaan, että loppuisi. Minun kohdallani ainakin se toimii tosin aivan käänteisesti. Eli vaikka asia olisi kuinka hyvä ja normaalitilanteessa saattaisin jopa tukea sitä, niin feissareihin ärsyyntymiseni vuoksi en suostu edes kuuntelemaan heidän asiaansa.
Jouduin muuten tässä pari päivää sitten omalla kotipihallani joidenkin mormonien feissaamaksi. Kuuntelin musiikkia kuulokkeet päässä, kun näin kaksi lettipäistä ja epäilyttävän siististi pukeutunutta nuorta tyttöä kävelemässä täältä meidän talolta päin. Tytöt katselivat minua sellainen pelottavan autuas hymy kasvoillaan. Yritin ignorata heidät, mutta kohtaamista oli vaikea välttää. Tytöt sitten pysähtyivätkin kohdalleni ja toisen suu alkoi käydä, mutta en kuullut mitään. Otin napit pois korvista, niin kuulin vain jotain jumalasta, joka meistä kaikista välittää ja että mikä on minun näkemykseni asiaan. Tuijotin hetken hieman hölmistyneenä ja sanoin sitten, etten millään nyt ehdi jäädä keskustelemaan asiasta. Tytöt toivottivat hyvää päivänjatkoa kovin ystävällisesti, nuo ärsyttävät perkeleet...
Tänään on muuten kuulemma Maynard James Keenanin syntymäpäivä, joten loppukevennykseksi aina yhtä iloista Toolia. Jos ei musiikista välitä, niin Toolin videot on ainakin aina ihan katselemisen arvoisia.
Ai niin! Tänään illalla rokitan Maj Karmaa livenä. Persantaita kaikille!
Tänään tapahtui sitten se, mitä tässä ollaan jo jännitetty ja pelätty pidemmän aikaa. Minä nimittäin tein yllärit ja justsopivastinit, ja ajauduin Twitteriin. Kyllä vain. Turha enää väittää vastustavani noita tuollaisia juttuja sen jälkeen, kun Facebookiin läksin mukaan, joten miksen sitten tuonnekin. Sitä paitsi täytyyhän minun jo ihan opintojeni puolesta olla perillä näissä web 2.0 -sovelluksissa ja seli seli. Tuo on selvästi karsittu versio Facebookista, eli pelkästään ne statustekstit eikä mitään muuta. Kommentointijuttuja ei ole, mutta näemmä toiselle, jonka tweetseja seuraan, voin kirjoittaa myös jotain suoraan.
