generated by sloganizer.net

13. marraskuuta 2010

Pelataanko shakkia vai?

Mitä enemmän blogimaailman ja oikean maailman rajat rikkoutuvat, sitä enemmän tulee mietittyä, mitä oikein voi kirjoittaa asioista ja tapahtumista suojellakseni omaani tai muiden henkilöllisyyttä. Itse en tosin nykyisin tunnu olevan kovinkaan tarkka siitä, tietääkö joku kuka minä olen sekä oikeasti että blogissa. Vaikka mielelläni toki pidänkin nämä henkilöllisyyteni erillään toisistaan. Tai jakautuneen persoonallisuuteni. Muista en sitten osaa sanoakaan. Mutta blogiummetusta poistaakseni ajattelin nyt kuitenkin kirjoitella tällaisen sisäsiittoisen selonteon eilisestä.

Oli hirmu ihanaa tavata eilen ensimmäistä kertaa livenä entisaikojen bloggaaja Kata(pultti), nykyisin blogiton. (Tämä alkaa nyt olla sitä, että on itse jo tosi vanha bloggaaja ja pitää tuoreemmille yksilöille selitellä kuin c-kasetista ikään, että te nyt ette tiedä, mutta sellaisia oli silloin ennen kauan sitten...) Minulle täysin yllätyksenä tuli se, että samalla kärpäslätkäyksellä tapasin myöskin entisaikoijen bloggaajan DorianK:n, nykyisin blogiton. (Ne c-kasetit jne.) Ja tietty mestoilla oli myös Ohari ja "toi" (Oharin mies). En nyt rupea hehkuttamaan, miten ihania ja kauniita kaikki olivat (itseni mukaan lukien), koska semisti ärsyynnyn (olen kateellinen) siitä aina muiden blogeissa. Mutta kyllä te tiedätte.

Ilta eteni niin hauskalla tavalla, että päädyimme Klubille kuuntelemaan Raappanaa. Tämä on jotenkin niin ei todellakaan minua. En ole ikinä oikein pystynyt käsittelemään reggaemusiikkia, saati sitten sitä, että suomalainen jannu vetää jamaikalaisella aksentilla, mutta olihan sekin kokemus. Ja varsin letkeä sellainen. Luulen vain, että olisi tarvinut poltella jotain, että olisi osannut eläytyä fiilikseen oikein kunnolla. Klubilla tapasimme Varapygmin (joillain sentään vielä on blogi, johon voi linkittää), jolla kesti merkittävän pitkään ymmärtää kuka minä olen. (Menin siellä ympäriinsä ja huutelin, että etteks te tiedä kuka mää oon?!?) No ei vaineskaan, kyse taisi olla enemmänkin melutasosta ja linjojen pätkimisestä. Ja oli siellä työnsä puolesta myöskin Jazmanaut, jolle en edes yrittänyt esittäytyä, koska en usko tuttavuuden olevan molemminpuoleista.

Mutta on se vaan jännä juttu, miten tätä kautta tutustuu sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa sitten heti ensimmäisellä irl-näkemisellä tuntuu siltä kuin olisi tuntenut vaikka kuinka pitkään. Niin kuin onkin, mutta on se silti eri asia tuntea ihan oikeasti kuin vaan virtuaalisesti. Näin aikuisiällä on paljon hankalampaa tavata uusia ihmisiä, joiden kanssa tuntisi sellaista yhtenäisyyden tunnetta kuin monien bloggaajien kanssa tuntee. Tai jos tapaakin, niin aika nopeasti huomaakin sen yhtenäisyyden tunteen olleen vain oman pään sisällä eikä vastapuoli koe suhdetta yhtä tärkeänä. Siksipä bloggaaminen onkin parasta mitä voi tehdä internetissä (vaatteet päällä).

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se on varmaan jotenkin siinä, että sitä alkaa seuraamaan samanhenkisten ihmisten blogeja. Ja sitten he ovat niitä ihmisiä oikeassakin elämässä, joiden kanssa naksahtaa todella hyvin yhteen. Kai se bloggaminenkin jo on yksi yhteinen tekijä ja sitten ne kaikki muut tulevat sieltä perässä ;)

Hauska lukea, että olet päässyt kokemaan tuota riemua. Jes! Mukavaa viikonloppua.

Tiina kirjoitti...

Niin, se on totta, että oikeassa elämässä harvemmin pääsee valikoimaan ihmisiä silleen kuin katalogista ikään, että tästä mä tykkään, tästä en... Paitsi tietty joidenkin yhdistävien harrastusten perusteella tms.

Kiitos ja mukavaa viikonloppua sullekin. :)

Varapygmi kirjoitti...

Jou, pahoittelut, kun on niin kapoisat väylät päässä, etten kuullut puoliakaan puheista ja edelleen ymmärtänyt puoliakaan kuulemastani. Se taitaa vetää ymmärretyn alle neljännekseen.

En tiennyt minäkään vielä yhdeksältä, että hairahtuu Raappanaa kuulemaan, mutta vetivät niin letkeästi, että pitää nostaa peukkua. Ilahduttavaa sisältöäkin – jonsei suorastaan sanomaa, niin myönteistä vatvomista uhon tai väkinäisen kapinan paikalla.

Tiina kirjoitti...

No eikä mitä. Ymmärryksen taso saattoi olla alentunut vähän kaikilla jo siihen aikaan.

Mä olen oikeastaan sitä mieltä, että livenä vähän huonompikin musiikki on hyvää. Ylipäänsä siinä on jotain hienoa, kun joku esittää ihan siinä parin metrin päässä jotain, minkä oikeasti osaa tehdä. Vaikkei noin niin kuin kyseisestä genrestä muuten välittäisikään.

SusuPetal kirjoitti...

Bloggaaminen on parhautta ja voi todellakin valita mieluisensa ihmiset, jess. Ja IRL ne ovat vielä ihanampia.

Tiina kirjoitti...

Näin on. :)

Ana kirjoitti...

NO JOHAN NYT ON PERKELE. Kata on siis ollut Suomessa, Dorian on elossa jne. ja mulle ei puhuta mitään. Sano nyt ees että olitte Tampereella (Klubi?) niin saatte ehkä anteeks. EHKÄ. MUUTEN ETTE.

Mut eiku vtuttaa kyllä aika paljon.

Tiina kirjoitti...

Joo siis Tampereella tietysti. Kyseiset tähtöset ovat varmaankin nyt jo siellä teillä päin, joten siksipä viidakkorummut soivat vain lähinnä täällä päin ja Doriankin oli ihan sattumalta juuri samassa kaupungissa.

Khm, teinköhän mä nyt jotain sopimattomia paljastuksia tässä samalla ja aiheutin Katalle suunnattoman tapaamispyyntöjen tulvan... ;D

kukkis kirjoitti...

Se on just niin kuin kirjoitit, aikuisiällä ei ylipäätään helposti tapaa uusia ihmisiä eikä varsinkaan kivoja. Ja nyt mua harmittaa entistäkin enemmän, etten kyennyt joukkoon, koska muhunkin olisit voinut linkittää ;P Joku kerta tässä lähitulevaisuudessa taatusti raahaudun Tampereelle, ja sit on meidänkin aika nähdä, vai mitä?

Tiina kirjoitti...

Joo, Kukkis, ehdottomasti olis aika linkittää suhunkin.
Harmi, ettet päässyt, olis ollut tosi kiva nähdä. Mutta voi voi, ei ole helppoja nämä sadat kilometrit välissämme!

kervå kirjoitti...

öö siis niinku mitä intternetissä voi tehdä vaatteet päällä?

Anonyymi kirjoitti...

Vetää kalsarikännit.

Tiina kirjoitti...

Kervå, no siis minä yleensä bloggaan vaatteet päällä, mutta eihän sekään tietenkään pakollista ole.

Anonyymi, niin, silloin pitää olla ainakin kalsarit jalassa.

Anonyymi kirjoitti...

Aloittelevana Blogien Kommentoijana olen miettinyt aika lailla samoja teemoja, kuin sinä, Tiina! :)

Olen lurkkaillut täällä pitkään, ja mielessäni on muodostunut aika selvä kuva joistain kirjoittajista; aina välillä havahdun miettimään sitä, minkälaisia te kaikki "oikeasti" olette.

Hyvä kuulla, etten ole mietteideni kanssa yksin. Plus että iltanne oli kiiinnostava ja kiva! :)

--KATA-- kirjoitti...

Ensiksi pitää sanoa että täällä istuvat koneen äärellä Kata ja Minh.
Iltaa!
Ja sitten Zepalle heti tiedoksi, että sinut mainittiin illan aikana usempaan otteeseen ja vaan siis ihkussa ja kauniissa asiayhteydessä. ettäs tiiät, niih.

Kukkis, ei raatona kannata lähteä reggae keikoille, ensi kerralla sitten, jossei jo aiemmin.

Varapygmi, mun puolesta puhutaan alle kuudennen ymmärryksestä, kiitos kun sain avautua, oot aina niin ihku kaunis, c-kasetti jne.

Tiina, enpä olisi uskonut että päädytään suomijamaikalaisen seuran seminaariin, mutta kaikkea sitä näkee kun vanhaksi, c-kasetti jne.

Oli aivan ihanaa, kehuja osaksenne, Oharille ja oikeasti tosi elävälle D. Kyylle myös.

Minh lähettää terveisiä, että häntäkin vitutttaa kun ei päässyt paikalle, raato jne.

P.S. Ootte kaikki tosi ihkuja ja Tiina sulla on ihana ääni ja hymy. Ja muuteskin aivan hurmaava.

P.P.S. Kervo, netissä ollaan aina kreisitaskuhousuissa ilman rintsikoita. (Mulla olisi muuten nyt kerrankin ihan oikea Å!) åååååh

DorianK kirjoitti...

Minäkin voisin tähän todeta, että oli ihanaa ja sööttiä ja vaikka mitä. Ja että tuli tavattua väkeä, jota ei edes odottanut tapaavansa. Ja että ihan yllätyin, että tehän olette oikeita ihmisiä. Ja että hyvään aikaan lähdin, jos edessä olisi ollut seuraavaksi Suomi-reggaeta (kyllä, olen ahdasmielinen). Mutta se olisi varmaan sellaista sisäpiirilämmittelyä (jopa blogittomalta), joten en nyt kommentoi mitään.

Tiina kirjoitti...

Char, aika useasti ne mielikuvat tuntuvat osuvan hyvinkin yksiin, tosin esim. tässä tapauksessa minulle ei aivan täytenä yllätyksenä tullut juuri kenenkään habitus (paitsi Varapygmin). Muista oli kyllä nimi ja nassu tiedossa jo valmiiksi, vaikkei tavattu ollakaan.'

Hei vaan Kata ja Minh! (Meinasin kirjoittaa yhteen Kataja...)
Olispa kyllä ollut kiva, jos Minh olisi myöskin päässyt mukaan, mutta onhan tää Tampere vähän kauempana kuin Helsinkin. Siis sieltä katsoen.
Ja kiitos kaunis, kukaan ei ole tainnut aikaisemmin sanoa, että mulla on ihana ääni. :)

DorianK, tosi hyvin jätit kyllä kommentoimatta. ;)
No nyt se on ainakin todistettu, ettei tätä blogia kirjoita mitään kyborgi.
Harmi kyllä, että missasit Raappanan!

Anonyymi kirjoitti...

Tiina,

kiva kuulla, että me oikeesti oltaisiin sellaisia kuin vaikuttaa! :)

En nyt hetikään ole lähdössä mihinkään blogitapaamiseen - varsinkaan kun edes pidä blogia, vaan koetin vain naiivisti saada tuon nimmarin omaan käyttööni, ettei myöhemmin tule häikkää.

Kun häikkää täällä aina välillä tulee... - Siis ei täällä teitillä, tietenkään, vaan yleensä blogeissa. :)

Senkin olen ehtinyt lurkkaajana oppia. :D