Okei, tunnustan, arvasitte oikein, kuva on otettu jo puoli kahdeksalta. Mutta kahdeksalta elämäni ei ollut mitään muuta kuin konttoria, työpöytää, tietokoneen näyttöä tai kahvikuppia, ja maailma on jossain tuolla lamelliverhojen toisella puolella.
Kun lähdin töihin, niin minua vastaan käveli joku nuorehko mieshenkilö skeittilaudan kanssa. Kai sitä kävelyksi saattoi kutsua, vaikka hän ei kyllä suoraa viivaa olisi pystynyt etenemään, sen verran holtitonta oli meno. Veikkaan, että jollain muulla(kin) kuin alkoholilla oli osuutta asiaan. En paljon ihmettelisi, jos tuo olisi hänen kenkänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti