Kymmentuhatvuotisen historian tulos: Hengitys - sisään ja ulos

Jotenkin taas tulevaisuuden näkymät masentavat.

Kävin viime viikolla työhaastattelussa. Kyseessä oli vuokratyö eli tämä haastattelu oli vaihe 1, ja vaiheessa 2 olisi sitten päässyt haastatteluun siihen firmaan, johon vuokratyöläiseksi olisi mennyt.

Haastattelija hoki vaikka kuinka monta kertaa haastattelun aikana, että työ ei vastaa ollenkaan kykyjäni. Siis siinä mielessä, että olen kyvykkäämpi kuin työnkuva vaatisi. Yritin siinä sitten vakuuttamasta päästyänikin vakuuttaa, että olen silti aidosti kiinnostunut työpaikasta, haluan sen enkä aio viikon päästä lähteä johonkin haastavampaa (koska, ollaanpa rehellisiä, niitä ei hirveästi ole tarjolla). Haastattelun lopuksi minulle kerrottiin, että asiaan palataan ensi viikolla. No, nyt on sen ensi viikon perjantai jo pitkällä illassa, joten melko varmasti voin sanoa, että eipä palattu asiaan.

Tämä on justiinsa niin tätä. En saa niitä "kykyjäni vastaavia" töitä, koska niihin on kilpailu todella kova ja aina niitä löytyy tekemään tyyppejä, jotka ovat minua pätevämpiä ja joilla on vankkaa työkokemusta alalta, toisin kuin minulla, ikuisella pätkätyöläisellä. Ja niitä muita hommia taas en saa, koska olen ylikoulutettu enkä näin ollen voi oikeasti haluta tehdä sellaista työtä tai ainakin haen koko ajan jotain parempaa.

Ja itse kun olisin tyytyväinen, jos saisin välillä edes vähän kolmea kuukautta pidemmän työsopimuksen, että ei joka kuukausi tarvitsisi miettiä mistä sen leivän repii ja millä laskut maksaa.

Suomeksi sanottuna vituttaa.