There's no time to discriminate

Natalie Dee

Ärsyttävät ihmistyypit kuntosalilla ja jumpissa:

• Kaverustyypit, jotka istuvat vierekkäisissä laitteissa lähinnä juttelemassa ja tekevät ehkä kymmenen minuutin välein muutaman toiston, jonka jälkeen jatkavat juttelua. Se perinteinen.
• Tyypit, jotka eivät laita painoja paikoilleen lopetettuaan.
• Tyypit, jotka ovat juuri siinä laitteessa tai käyttävät juuri niitä painoja, joita minä tarvitsisin. Tätä he toki eivät tee kiusallaan, mutta ärsyttää silti, kun oma flow keskeytyy tai täytyy keksiä jotain muuta.
• Tyypit, jotka kävelevät sentin päästä, kun olen tekemässä esimerkiksi etuheilautuksia kahvakuulalla. Ihan oma vika, jos osuu. 
• Tyypit, jotka hikoilevat kuin niagara, mutta eivät lopetettuaan kuivaa lätäkköä ympäriltään. 
• Tyypit, jotka tulevat jumppa-/venyttelytunnilla liian lähelle, vaikka tilaa olisi mennä vähän kauemmaskin. Jälleen oma vika, jos venyttelen vahingossa raajani ohimoosi.
• Haahuilevat tyypit, jotka eivät tiedä mitä tekisivät ja missä kohtaa ja ovat koko ajan tiellä. Haittaa omaa rytmiä, kun täytyy odottaa, että toinen pääsee toimittamasta haahuiluaan siitä lähimaastosta. Monesti samoja kuin aiemmassa kohdassa mainitut sentin päästä kulkijat.
• Tyypit, jotka alkavat puhutella kesken jotain tiukkaa liikesarjaa. En - pysty - vastaamaan.
• Tyypit, jotka tulevat ohjatulle tunnille, asettuvat ikkunan viereen ja sulkevat sälekaihtimet. Eikö voisi mennä sinne toiselle seinälle, jos ei halua hyödyntää sitä ikkunan olennaisinta ominaisuutta, läpinäkyvyyttä? Itse kun menen aina ikkunan viereen juuri siksi, että näkisin muutakin kuin sen hikisen jumppasalin.
• Tyypit, jotka joko eivät kuuntele ohjaajaa ja vetävät ihan omaa treeniään tai sitten kuuntelevat, mutta eivät silti jostain syystä tajua miten pitäisi tehdä. Varsinkin jos tämmöinen tyyppi on suoraan edessä, niin se jotenkin sekoittaa omatkin kuviot, kun näköpiirissä joku huitoo miten sattuu.
• Tyypit, jotka kuuntelevat omalla soittimella omaa musiikkia, mutta eivät suinkaan kuulokkeiden kautta vaan kaiuttimen.
• Tyypit, jotka piereskelevät.
• Tyypit, joiden sukkahikiongelma on karmaiseva, mutta jotka silti haluavat venytellä ilman kenkiä.
• Tyypit. Ylipäänsä.

Oikeastaan olisi aika ihanteellista, jos salilla ei kävisi ketään muuta minun lisäkseni. Jumppatunneilla voisi käydä lisäkseni joku parikymmentä tyyppiä, niin että ei olisi ihan tyhjää, mutta silti runsaasti tilaa. Tämä ei varmaankaan olisi liikuntakeskukselle kovin kannattavaa toimintaa.


Yksikään noista listatuista tyypeistä ei ole keksittyjä, vaan joka ainoan olen tavannut ihan itse treenatessani.


***

Kuulin muuten viime viikolla salilla, miten lyötiin ensimmäistä naulaa uudenvuodenlupausten arkkuun. Joku nainen oli tullut salille, mutta hikoilemisen sijaan hän meni suoraan istumaan hierovaan nojatuoliin. Jokaiselle mahdolliselle kuulevalle korvaparille tuo nainen selitteli sitten äänekkäästi kuinka tänään ei ole ollenkaan treenifiilis, tänään on vain rentoutumisfiilis. Noin, siitä se lähtee. Huomenna ei olekaan yhtään saalaattifiilis, vaan onkin vain hampurilaisfiilis. Hyvä, hyvä. Kohta mahdun taas treenaamaan salilleni muuhunkin aikaan kuin vain kahdeksalta aamulla tai illalla.