Innostuin viime yönä laulamaan. Kyllä vain. Yksin kotona. Anteeksi naapurit.
Apuvälineeksi otin YouTuben ja tekstitetyt videot sieltä. Aloitin laulelemalla Oasista. Vedin paremmin kuin Liam ja Noel yhteensä. Oasiksen jälkeen siirryin Red Hot Chili Peppersiin. Snow meni ihan kivasti, vaikka siinä onkin hitusen liikaa sanoja. Jossain vaiheessa siirryin kotimaiseen. Pariisin Kevään Tämän kylän poikii on ihana, mutta henki meinasi loppua välillä kesken. Tuomari Nurmion kautta siirryin Eppuihin ja Juiceen. Siinä vaiheessa alkoi tulla niin karaoke-olo itselle, että oli pakko lopettaa. Seuraava askel olisi melko varmasti ollut Paula Koivuniemi ja siinä kohtaa olisin jo toivonut armokuolemaa.
Lauluääneni on ihan ok (ainakin silloin kun kukaan muu ei kuule), mutta tekniikkani on aivan perseestä. Muodostan äänen kurkussa, vaikka tiedän, että se pitäisi muodostaa jossain aivan muualla. Paljon syvemmällä. Palleassa tai jossain. Kurkku siinä tulee kipeäksi. Toisinaan haaveilen laulutuntien ottamisesta, mutta en tiedä... mitäpä sitä suotta, jos laulelen kuitenkin vain omaksi ilokseni ja toisinaan myös läheisteni kiusaksi.
Rakastan laulamista! Jos minulla olisi rutkasti enemmän itseluottamusta ja hiukan parempi lauluääni, niin laulaisin koko ajan kaikkialla. Mutta niillä korteilla mennään, mitä on jaettu. Äitini lauloi aivan tismalleen nuotilleen. Isäni taas ei juurikaan osu siihen nuottiin. Itse olen perinyt nuottikorvan (toivottavasti) enemmän äidiltäni, joskaan aivan yhtä puhtoiseen suoritukseen en taida pystyä.
Alla on tekstitetty versio Oasiksen vähemmän tunnetusta kappaleesta Sad Song, joka on ehkä lempparini kaikista Oasiksen kappaleista. Vähän surullinen (kuten nimikin kertoo), mutta tykkään siitä, sen lyriikoista ja myös Noelin äänestä.
16. marraskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Laulutunneille vaan! Koska mikä voisi olla parempi syy kuin se, että teet sen vain itsesi takia? Miksi sinne pitäisi tai saisi mennä vain, jos mielii isoille estradeille tai muuta "hyödyllistä"? Tunnen monia tyyppejä, jotka eivät ole harkinneet laulajan uraa, mutta ovat halunneet oppia laulamaan (siis nimenomaan teknisesti), minäkään en ole koskaan kuullut heidän laulavan :)
Asioita kannattaa tehdä aina toisinaan ainoastaan siksi, että se tuntuu kivalta ja hyvältä.
Mä olen myös joskus ajatellut tätä, että voisin mennä, mutta toistaiseksi on jäänyt ajatuksen tasolle (jos ei lapsuusajan aktiivista kuoroharrastetta lasketa).
Saatatpa tuota hyvinnii olla oikeassa. Täytyy harkita asiaa sitten joskus, kun taloudellinen tilanne on vakaampi. Ny ton vähän liian monta liikkuvaa osaa, vaikka laulutunnit olisivat kyllä erittäin hyvä lisä prokrastinointiini.
Laulutunneissa on kyllä se huono puoli, että siellä joutuisi laulamaan sen opettajan kuullen. Kuoroonkaan en ole koskaan uskaltanut sen takia, että sielläkin joku muu voi kuulla lauluni. Yliopiston kuoroa joskus harkitsin, mutta siinäkin olisi muistaakseni täytynyt antaa joku ääninäyte. Miksei voisi oppia laulamaan tosi hyvin ilman että kukaan kuulee sitä ennen?
(Olen kyllä laulanut karaokea kännissä, mutta en baarissa. Ainoastaan "kotibile"-tyyppisissä tilanteissa.)
PAHA vinkki! Tekstitettyjä videoita Youtubessa, aijai.
Mäkin olisin neuvonut laulutunneille. Yksi tuttu oli aloittanut tässä syksyllä laulutunnit ihan puun takaa ilman minkäänlaista laulukokemusta koskaan ja oli erittäin tyytyväinen, että oli uskaltautunut. Rahaa siihen valitettavasti tarvitaan, kuten moniin muihinkin ohjattuihin juttuihin. Eli jos sitä joskus löytyy, niin kannustan tarmokkaasti kokeilemaan. (Tästä asiasta mulla on pieni ajatus, josta saatat ehkä lukea joskus jostain...)
Baarikaraokeen ei tarvita rahaa, mutta saa laulaa.
Jos vielä menet pahimpaan räkälään, jossa laulutaitoa ei kellään ole ja jossa viimeistään raju humalatila olisi sen kaikilta vienyt, jos jollain olisi semmoinen ollutkin, niin pääsee samalla myös pätemään.
Lähetä kommentti