Too drunk to fuck

Ajatuksia alkoholista...

Olen tässä parina peräkkäisenä päivänä törmännyt eri paikoissa juttuihin, jotka ovat herättäneet ajattelemaan alkoholin käyttöä. Muiden ja itseni. Itseni lähinnä siltä osalta, että alkoholilla on ihan mitättömän pieni rooli elämässäni. Ja sitten taas tajuaa, että joillekin "ihan tavallisille" ihmisille se voi oikeasti olla ongelma.

No ihan tavallisesta ihmisestä en tiedä, mutta luin eilen jostain hömppäjulkaisusta Petri Nygårdin haastattelua. Petri siinä tuskaili, että häntä pidetään jonain luuserialkoholistina, koska hän nyt on sattunut tekemään muutaman dokailubiisin. Seuraavassa lauseessa Petri kertoo juovansa kolme kertaa viikossa. VIIKOSSA? Riippuu tietysti mitä kolmella kerralla tarkoittaa (saunaolut vs. kännit), mutta jotenkin itselleni jäi jutusta sellainen kuva, että kyse on ihan rehellisestä dokailusta eikä mistään sivistyneestä siemailusta ruoan kanssa.

Toisaalla taas törmäsin sellaiseen, että ihminen oli ollut juomatta kuusi päivää. Siis kuusi päivää. Ei vielä edes viikkoa. Alussa tipattomuus oli ollut vaikeata, mutta sitten helpottunut. (Joku lukija voi nyt siellä tunnistaa että puhun eräästä blogista, mutta koska kenenkään henkilöllisyys tässä ei ole olennaista, niin en linkittele). Tämäkin hämmästytti minua. Että alle viikon juomattomuus voi tuottaa tuskaa jollekin. Silloinhan täytyy olla kyse oikeasti ongelmasta ja tipattomuus on juuri oikea ratkaisu.

Itse en ole koskaan kokenut tarpeelliseksi kokeilla mitään tipattomia kausia, koska sillä ei yksinkertaisesti ole mitään merkitystä elämässäni. Yleisimmin jos juon, juon viiniä, seurassa ja/tai ruoan kanssa. Viimemmäksi taisin juoda reilu viikko sitten lauantaina ensin lasillisen kuoharia ja illalla tuopin siideriä. Ensimmäisen, koska juhlistin maisterin papereitani ja jälkimmäisen lähinnä estämään pitkästymistäni, koska menin Olavi Uusivirran keikalle vähän liian aikaisin. Sitä ennen... en edes muista milloin. Varmaan kesällä mökillä saunasiiderin.

Tipattomia kuukausia minulla saattaa olla useinkin, en vaan kiinnitä asiaan niin huomiota. Täytyy myöntää, että nykyinen "tervehenkinen" elämäntapani on saanut minut juomaan entistäkin harvemmin. En viitsi enää lauantaina ottaa paria siideriä kotisohvalla, koska kaikki ne kalorit ja turvotus ja huomenna pitäisi treenatakin... Jos alkoholi ei vaikuttaisi dieettiini, treenaamiseeni tai yleisesti terveyteeni millään tapaa, niin joisin kyllä varmasti punaviiniä päivittäin. Tai portviiniä! Apua, nam. Mutta mikään ongelma se ei ole olla juomattakaan.

Baarissakin käyn äärimmäisen harvoin (yleensä keikoilla) ja sielläkin juon tosi vähän. En tiedä tekeekö tämä minusta tosi tylsän tyypin kavereiden keskuudessa, luultavasti kyllä. Eipä niitä baarikutsuja ole hirveämmin viime vuosina sadellut.

Mutta tiedättekö mitä? Se ei haittaa minua yhtään. Melkein mieluummin himailen viikonloppuillat ja menen päivällä treenaamaan, kuin lähden illalla jonnekin baariin kökkimään. Toki rahattomuus on myös yksi osasyy siinä, mutta jos kovasti tahtoisin, niin kyllä sitä rahaa alkoholiin löytyisi.

Toisaalta voihan sekin olla eräänlainen ongelma alkoholin suhteen, jos tuntee huonoa omaatuntoa pienistäkin määristä. Joskus yritän antaa itselleni luvan irroitella, mutta siitä huolimatta se oma pikku PT kummittelee jossain takaraivossani. Olisi varmaan ylpeä, jos tietäisi olevansa mukanani aina ja kaikkialla... Vähän ilonpilaaja kyllä se tyyppi. Ja oikeastihan se tyyppi olen minä itse.

No joo, jutun pointti oli... En tiedä itsekään. Kunhan tunsin tarvetta pohdiskella asiaa. En mitenkään tahdo paheksua kenenkään alkoholin käyttöä enkä korottaa itseäni paremmaksi. Joillain meistä on se himo, josta nopeasti seuraa riippuvuus, ja toisilla sitten taas ei. Vastaus kysymykseen: pystyisinkö olemaan kuukauden tai vaikka vuoden juomatta alkoholia? Kuukauden helposti, vuoden tuskin, koska en edes halua. Juomatta voisin olla hyvästä syystä, kuten raskaus, mutta sitähän meidän ei tarvitse pelätä.


Ps. Huh huh. Mitä harvemmin tänne kirjoittaa, sitä korkeammaksi julkaisukynnys nousee.