
Kävin pussaamassa(* uuden muumipatsaan (kuvassa yllä) nenää.
Kaupungilla oli tänään valtavat määrät beigejä ihmisiä liikkellä. Hämeenpuistossa penkillä istui vanhahko beige mieshenkilö. Jäin odottelemaan liikennevaloihin ja hetken päästä se beige mies seisoi vierelläni. Kääntyessäni huomasinkin, että vanhahko beige mies istui yhä penkillä, joten vieressäni seisova beige mies olikin joku toinen aivan yhtä beige ihminen. Beiget ihmiset ovat niin beigejä, etteivät yleensä erotu millään tapaa taustasta. Ihmisjoukossa he ovat yhtä suurta beigeä massaa. Beigen ihmisen ei ole pakko pukeutua beigeen ollakseen beige, mutta yleensä he kyllä myös pukeutuvat beigeen. Beiget ihmiset ovat niitä, jotka järkyttyvät kun Salkkareissa räjähtää ja kun Kotikatukin on nykyisin ihan kamala. Beiget ihmiset kuuntelevat beigeä musiikkia beigessä kodissaan ja ajattelevat beigejä ajatuksia. Pahin painajaiseni olisi olla beige ihminen.
Kerran kuulin kiertotietä, että eräs ihminen oli sanonut yhden television säätiedottajan muistuttavan minua. Loukkaannuin tästä verisesti, koska kyseinen säätiedottaja oli juuri sellainen mitäänsanomaton beigen näköinen ihminen. Olin jo silloin taistellut vuosia henkilökohtaista beigeyttäni vastaan ja taistelu jatkuu. Voi tietysti olla, että olen aivan yhtä beige kuin se säätiedottajakin ja juuri sitä, mitä pahiten pelkään. Itseään kun on niin vaikea nähdä ulkopuolelta toisten silmin. Sisältä en ole beige, toivon että en ulkoakaan.
*) En mä sitä oikeasti pussannut. Sentään joku järki touhussa, kun ei tiiä mikä tahmatassu sitä on käynyt klähmimässä käpälillään.











