The revolution is now

Wille haasteli tässä joku päivä laittamaan omia lemppari- ja inhokkitunnareitaan blogiin. No, tiedän kyllä nyt mitkä ne ovat, mutta en niitä sattuneista syistä laita tänne. Lemppari on nimittäin ehdottomasti se Antiikkia, antiikkia -ohjelman tunnusmusiikki, eikä sitä jostain käsittämättömästä syystä löydy Youtubesta. Inhokki taas on se Salkkareiden ällöbiisi, enkä todellakaan aio saastuttaa blogiani sillä. Hyi!

Mutta niin, piti kertoa siitä kuinka torstaina rakastuin. Menin siis aivan viattomana und rahattomana käymään And eräässä kenkäkaupassa (en kerro nimeä, etteivät kaikki ryntää sinne nyt välittömästi), lähinnä tennareita katsomassa, ja mitä minun vanhat silmäni näkivätkään. Siinä ne olivat hyllyllä, niin punaisina, niin kauniina ja ah niin kalliina! Hinta likenteli 90 euroa, joten lähes nollasaldoisen tilin omistajana en saattanut niitä ostaa. Visa tosin yritti viekoitella minua rahapussistani, mutta onneksi minulla oli myös järjen ääni mukanani. Teki todella kipeää jättää ne sinne kauppaan. Sydämeni oikein särkyi, kun ne jäivät katsomaan perääni.



Meillä on nyt kuitenkin kahden viikon harkinta-aika, muuttaako yhteen vai erotako lopullisesti. Tein nimittäin päätöksen, että jos löydän nuo kengät vielä ensi kuussa, niin ostan ne. Jos niitä taas ei enää ensi kuussa ole, niin silloin niiden ei vain ollut tarkoitus päätyä minun jalkoihini. Mutta ainakin ne olivat niin kauniit ja olen silloin iloinen siitä, että elämämme edes hetken ristesivät toisiaan.

Sitten vähän vakavempiin asioihin. (Ei sillä, etteikö rakkauteni noihin kenkiin olisi vakavaa). Katselin torstai-iltana netistä leffan Zeitgeist. (Tuolta linkin takaa sen voi kukin katsella halutessaan, kesto 116 minuuttia ja suomenkieliset tekstitykset). Tuntuu, että koin monenlaisia valaistumisia sitä katsoessani. Ensinnäkin tulin entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että kristinusko on täyttä puppua (kuten muutkin uskonnot, toim.huom.) ja tästä eteenpäin(kin) aionkin palvoa vain aurinkoa ja tähtiä. Vakuutuin entisestään myöskin siitä, että rahan- ja vallanahneus saa ihmiset tekemään mitä kamalampia asioita. Aika pelottavia tulevaisuuden skenaarioita maalaili se elokuva, enkä oikeastaan näe mitään syytä miksi elokuvan tekijät tahtoisivat vain pelotella ja provosoida. Tuo on sellainen elokuva, joka jokaisen (etenkin amerikkalaisen, mutta myös meidän muiden) pitäisi katsoa. Helpompi on tietysti olla ajattelematta näitä asioita ja kohauttaa vain hartioita, koska tietohan tunnetusti lisää tuskaa. Minut tuo leffa ainakin pysäytti, suosittelen katsomaan.

Hauskaa viikonloppua kuitenkin!