Mikättimiä ja äänestystuloksia

Jaahas. Tuo äänestys päättyi tänään ja lopputulos on seuraavanlainen: Kermavaahto oli vaihtoehdoista kaikista suosituinta. Jopa 78 % äänestäneistä tykkäsi kermavaahdosta. Myös hieman yli puolet äänestäjistä antoivat äänensä mansikkahillolle ja Runebergin tortulle. Vain 28 % tykkäsi mantelimassasta ja porkkanoille äänensä antoivat säälittävät neljä ihmistä. Yhteensä ääniä annettiin siis 221 %. (No heh heh, eihän niitä nyt noin voi yhteen vaan mennä tylysti laskemaan).

Mutta sitten mielenkiintoisempiin aiheisiin, eli niihin mikättimiin. Laitan kuvia noista ja toivon, että joku kertoisi minulle, mikä noiden esineiden käyttötarkoitus oikein on. Villejä arvauksia otetaan vastaan. (Kuvat saa klikkaamalla isommiksi lähempää tarkastelua varten).


Mikätin 1:

Kyseessä on tuollainen valkoinen noin postikortin kokoinen muoviläpyskä.




Kuten huomaatte, se on ikään kuin tasku, jonka sisään voi ehkä laittaa jotain. Mutta mitä ja miksi?




Mikätin 2:

Tämä on todella mystinen vekotin. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa.

Mikätin 2 edestä. Vekottimen päällä on tuollainen valkoinen lipare, jonka voi painaa tuon jutun sisään ja sitten tuolta toisesta päästä tulee ulos jotakin jännittävää, jonka esittelen viimeisessä kuvassa. Tässä tilassa vekotin on siis noin 6 senttiä leveä ja 7 senttiä korkea. (En huomannut laittaa kuvaan mitään, mikä suhteuttaisi tuon kokoa). Eli se on tuossa kuvassa oikeastaan aika luonnollisessa koossa, ainakin minun näytölläni.



Mikätin 2 takaa. Takaosassa on nappula, josta painamalla tuo valkoinen lipare pompsahtaa ulos, mikäli on ollut painettuna sisään.



Sen valkoisen lipareen alas painamalla vekottimen sisältä sitten tulee tuollainen harmaa, sileä ja pehmeä kieli esiin. Mikä on sen funktio, kysyn vaan?




Tietoja, veikkauksia ja arvauksia otetaan vastaan kommenttiosastolla. En nimittäin todellakaan tiedä mitä noilla tekisin. Jonkinlaiseen hyötykäyttöönhän ne on pakko saada!

I'm with stupid

Minun tekisi mieleni sanoa mielipiteeni tuosta eduskunnasta nousseesta seksuaalista häirintää koskevasta metelistä, joka tällä hetkellä velloo joka puolella. En kuitenkaan viitsi sanoa siitä mitään, koska en jaksa sitä lässytystä, joka siitä tuolla kommenttiosastolla nousisi. Olen sen nähnyt tämän bloggaushistoriani aikana ihan riittävän monta kertaa. Ihan kiva saada paljon kommentteja, mutta paskanjauhantaa en jaksa. Enkä tarkoita, että minun kanssani pitäisi olla samaa mieltä, ehei, mutta asiallinen keskustelu on ihan eri asia kuin vänkääminen ja puskista huutelu.

Aina kun jostain asiasta yritetään missä tahansa mediassa (blogissa, lehdessä, televisiossa jne.) keskustella asiallisesti, niin jostain löytyy välittömästi niitä kummankin sukupuolen edustajia, jotka kärjistävät, vähättelevät (Kummolan kaltaiset kaverit), yleistävät (miehet sitä ja naiset tätä), syyllistävät, syyttelevät, käyttävät epäasiallista kieltä (tytöttelyä, erilaisia sukupuolielinten "lempinimiä" jne.) ja takertuvat epäolennaiseen niin, että lopulta se oikea asia sen metelin takana unohtuu ja kumpikin sukupuoli saa idiootin leiman otsaansa. Jotkut ihmiset rakastavat omia mielipiteitään (no, varmasti suurin osa meistä) ja jos löytävät jostain itseään miellyttävän pilkun, niin alkavat nussia sitä sellaisella raivolla, että kyseessä on lopulta pakkomielteinen nylkytys eikä rakentava keskustelu. Ja ne tyypit ovat tietysti aina juuri niitä kovaäänisimpiä.

Minä en pidä yleistämisestä, oli kyseessä sitten kumpi sukupuoli tahansa. Olen oikeastaan sitä mieltä, että keskustelun seksuaalisesta häirinnästä (tai vastaavasta) pitäisi olla sukupuolivapaata. Rehellisyyden nimissä se vain taitaa olla yleisempää, että mies häiriköi naista seksuaalisesti, kuin toisin päin.


Ps. Laitan huomenna kuvat niistä mikättimistä (hieno sana lainattu Riikkikseltä), niin pääsette arvailemaan tai keksimään niille käyttötarkoituksia. Nyt oli pakko saada purskautettua ulos tämä asia sydämeltäni.


Edit klo 21.15: Ykkösellä A-Talkissa parhaillaan aiheesta. Lotta Backlund yksin kolmea miestä vastaan...

Meemykäinen (eli oho, otsikko unohtui ensin)

Lumelta vaihteeksi löytyi uteluita.


Milloin olisit viimeksi tarvinnut jotakuta?
* Varmaan miehenpuutteeseen, mutta en nyt ajankohtaa rupea osoittamaan.

Milloin viimeksi lauloit jotain uskonnollista laulua?
* Jouluna varmaankin, koska osa joululauluista on sellaisia.

Mitä sinulta viimeksi kysyttiin?
* Öö... Enpäs osaa nyt suoralta kädeltä vastata. En muista.

Onko tämä sinusta hauskaa?
* Paremman puutteessa.

Milloin viimeksi pelkäsit?
* Varmaan pari yötä sitten unessani, kun olin ampunut jonkun.

Mitä instrumenttia soitit viimeksi?
* Jos suuta ei lasketa, niin kitaraa sitten.

Onko huominen niinkuin kaikki muutkin päivät?
* Huominen on varmaan niin kuin (ei ole yhdyssana, hahaa, pilkunviilaus on ihanaa) mikä tahansa perjantai. Ei sen kummempi. Tai mistä sitä ikinä tietää.

Oletko koskaan istunut palmupuun alla?
* En ole, jos ei Yucca-palmua lasketa, ja sittenkään en tiedä olenko.

Kenen äänen haluaisit kuulla nyt?
* Kuulen juuri Ville Valon äänen. Se välttää, niin ei ole tarvista vaihtaa.

Mitä omatuntosi kertoo sinulle juuri nyt?
* Se kertoo, että "sinä laiska vätys, nosta se perseesi siitä penkistä ja tee jotain!"

Milloin olet viimeksi polttanut kynttilöitä?
* Ennen tämän läppärin saapumista. Minulla on niin pieni pöytä, ettei siihen mahdu samaan aikaan sekä läppäri että kynttilä. Harmi sinänsä.

Ketä pidit viimeksi kädestä kiinni?
* Voi voi. Meikäläisen käden pitelyajoista on niin kauan, että en muista.

Kuka viimeksi kysyi mitä sinulle kuuluu?
* Koulukaveri kysyi eilen.

Milloin viimeksi tekohymyilit?
* En oikeastaan harrasta kauheasti tekohymyilyä. Yleensä se on ihan aito hymy, oli tilanne sitten mikä hyvänsä. Varmaan viime kesänä töissä, jos joku vitutti ja silti oli pakko näyttää nättiä naamaa.

Milloin viimeksi jokin asia kosketti sinut kyyneliin?
* Yleensä vältän kaikkea koskettavaa. Jos kyynelehdin, niin kyynelehdin ihan muista syistä. No ehkä ihan vähän se Sooloilua-leffa, mutta ei kerrota kellekään.

Milloin rakastuit?
* Yleensä se tulee niin salakavalasti, ettei sitä pysty kalenteriin sijoittamaan.

Oletko joskus vain heittäytyny hetkeen ja antanut kaiken muun olla?
* Olen kyllä, ainakin lyhyeksi hetkeksi.

Kuka meinasi viimeksi tehdä sinut hulluksi?
* Eräs herra katoamistempullaan.

Ärsyttääkö säännöt sinua?
* Ärsyttää, jos ne on täysin älyttömiä ja naurettavia.

Oletko ollut ihastunut vastentahtoasi?
* No jaa. Tahdolla harvemmin on vaikutusta tai edes mitään tekemistä ihastumisen kanssa. Yleensä ihastuminen kai luo sellainen illuusion, että sitä tahtoo.

Oletko joskus heittänyt kaikki entisestäsi muistuttavat tavarat pois?
* En. Olen hamsteri.

Pidätkö mansikoista?
* Hyvin paljon. Pakkasessa on enää kolme purnukkaa mansikoita. Ei niillä pärjää kesään!

Syötkö vihanneksia?
* Liian vähän ja liian harvoin. Olenkin nyt ostanut ties kuinka monta sataa grammaa vihanneksia ihan pienessä pullossa.

Oletko joskus poiminut luonnosta kukkakimpun ja vienyt sen sinulle tärkeälle ihmiselle?
* Olen, äitylille.

Oletko nähnyt merisiilin livenä?
* En, valitettavasti.

Oletko lähtenyt ulos yksinäsi ilman syytä ja määränpäätä?
* No kai sitä joskus lähtee vaan kävelemään, mutta onko se kävely sitten jo itsessään syy?

Tunnetko jonkun tyypin jolla on rastat?
* En tunne. En oikein pidä rastoista. Ei sillä, että se vaikuttaisi tämän kysymyksen vastaukseen mitenkään.

Onko sinulla hammasraudat?
* Ei ole nyt eikä ole ollut.

Kirjoitatko päiväkirjaa?
* Jos tämän blogin voi laskea päiväkirjaksi.

Tykkäätkö käydä saunassa?
* Tykkään, mökillä tai jossain luontaisessa saunomisympäristössä. En niinkään kerrostalossa ahtaassa sähkösaunassa.

Oletko mielestäsi kaunis?
* En, valitettavasti.

Pidätkö kouluruuasta?
* Peruskoulun jälkeen olen pitänyt.

Oletko joskus tykännyt muumeista?
* Muumit on jees, mutta en pidä siitä piirretystä sarjasta, joka tulee/on tullut televisiosta.

Onko sinulla ulkomaalaisia kirjeystäviä?
* Ei tällä hetkellä.

Oletko syönyt tänään suklaata?
* En.

Tykkäätkö piimästä?
* En tykkää. :P

Seuraatko aina uusinta muotia?
* Uusin muoti on aika karseaa nykyisin. Ainakin osittain.

Oletko matkustanut julkisilla kulkuneuvoilla maksamatta?
* En ole tainnut. Tampereella se on tehty vaikeaksi. No pk-seudulla matkustin kerran kuskin luvalla maksamatta, koska sillä ei ollut antaa rahaa takaisin.

Ensimmäinen mieleesi tuleva tytön nimi?
* Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla.

Ensimmäinen mieleesi tuleva pojan nimi?
* Leevi, johtuen tuosta edellisestä vastauksesta.

Onko sinulla napakoru?
* Eipä ole.

Pidätkö tatuoinneista?
* Pidän, jos ne on hyvännäköisiä. Jos niitä on paljon, niin niiden pitäisi edes jollain tapaa sopia yhteen ja siihen kantajaansa.

Nukutko vielä pehmolelujen vieressä?
* On mulla sängyssä aina yksi totoro.

Laulatko suihkussa?
* En suihkussa, koska siinä menee helposti vettä kiduksiin.

Pidätkö pojilla enemmän lyhyistä vai pitkistä hiuksista?
* Riippuu ihan siitä mikä kullekin sopii. Ehkä sellaiset välimalliset hieman huithapelit on parhaat.

Oletko koskaan nähnyt strutsia?
* Öö... En kai livenä. Ellei Korkeasaaressa ole niin, en muista.

Oletko koskaan saanut matikan kokeesta kymppiä?
* Olen. Ja joskus asteikolla 1-5 sain kutosen.

Come on over and do the twist

Tänään oli yliopistolla Yrityspäivät. Sehän tarkoitti sitä, että firmoilla oli siellä ständejä, joissa he kertoivat toiminnastaan ja vapaista työpaikoista sekä jakelivat krääsää. Tulin kotiin ainakin kymmenen kynää rikkaampana. Tarjolla oli myös mm. heijastimia, nenäliinoja, aivankaulanauhoja, huulirasvoja ja karkkeja. Yhtään työpaikkaa en saanut kylläkään. (Tosin ei niitä siellä paikan päällä jaettukaan, hakemuksia pitäisi laittaa satoja). Sain pari tosi outoa mainoslahjaa myöskin, joiden käyttötarkoituksesta ei ole mitään käsitystä. Kysyisin teiltä mielipiteitä noista oudoista esineistä, mutta en jaksa nyt kuvata niitä, enkä laittaa kuvia tänne blogiin. Ehkä huomenna.

Tuosta tulikin mieleen yksi ikivanha ohjelma, joka tuli silloin kun olin pieni. (Minä en tosin ole ikivanha). Siinä ohjelmassa oli muistaakseni jotain outoja vimpaimia ja sitten tyypit keksivät niille käyttötarkoituksia ja pitiköhän niistä sitten arvata mikä on sen vimpaimen oikea käyttötarkoitus... Olikohan se ohjelma nimeltään Valehtelijoiden klubi, muistaako kukaan?

Tänään alkaa tuo kauan odotettu (hah, hoh) Suomen unelmien poikamies. Se on kyllä ihan must see! Voin kuvitella miten tuo ohjelma tulee aiheuttamaan samaan aikaan suuria ärsytyksen, myötähäpeän, huvituksen ja naurukuoleman tunteita! Kun ne amerikkalaiset versiot Bachelorista ovat jo niin älyttömiä, niin tämän kotimaisen version täytyy olla todella viihdyttävä kaikessa kauheudessaan. Se poikamieskin on ihan järkky. (No nyt tuli vähän paha mieli, ihminenhän se on hänkin, mutta mitäs läksi...) Osaisin nimetä suoralta kädeltä heti vaikka kymmenen unelmaisempaa poikamiestä.

Ei mulla sitten muuta tänään. Jään odottelemaan kello kahdeksaa!


Ps. Ooh! 10.000 kävijää rikkoutui tänään kuin varkain tässä blogissa. En tiedä kuka oli tuo hannuhanhi, mutta onnittelut kuitenkin tasaluvun rikkomisesta!

Hyvää laiskiaistiistaita!

Tänään onkin siitä ongelmallinen päivä, että ei tiedä pitäisikö syödä laskiaispulla vai Runebergin torttu vai molemmat, ja jos valitsee laskiaispullan, niin pitäisikö sen olla täytetty kermavaahdolla ja mansikkahillolla vai mantelimassalla. Vaikeita päätöksiä pienen ihmisen tehdä! Siksipä laitoin äänestyksen tuohon sivuun aiheesta. Huomatkaa, että äänestyksessä saa valita tällä kertaa useamman vaihtoehdon.

Eilen tapahtui jotain todella outoa. Minulla oli jäänyt tuollaiseen purnukkaan joulusta karkkeja. Eilen sitten muistin tuon purnukan ja ajattelin ottaa karkin. Avasin purnukan kannen ja huomasin purnukassa tyhjän karkkipaperin. Hetken aikaa mietin, että miksi olen jättänyt roskan sinne purnukkaan, mutta en pitänyt tilannetta sen oudompana. Sitten silmäni kiinnittyivät erääseen todella outoon seikkaan purnukan sisällä. (Kuvan saa klikkaamalla isommaksi).



Purnukassa oli siis yksi tyhjä karkkipaperi, sekä toinen hieman auennut karkkipaperi, jonka sisällä oli kaksi Omar-karkkia!!! Siis mitä siellä oikein on tapahtunut? Onko tuo toinen karkki riisuutunut kääreestään ja uinut tuon toisen karkin liiveihin? Onko karkkipurnukassani tapahtunut seksuaalista hyväksikäyttöä? Sainko nuo karkit kiinni itse teosta? Miten tämä on mahdollista? Tekevätkö karkit useinkin tällaisia siirtoja purnukoissa ihmisten näkemättä vai onko tämä vain Fazerin karkkien oma pikku ominaisuus? Tuleeko minulle kohta läjä pikkukarkkeja vai ovatko Omar-karkit lisääntymiskyvyttömiä? Paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia!

Oikeasti, lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että tämä ei ole lavastettu tilanne. Minun järkeni ei riitä selittämään mitä tuolla karkkipurnukassa on tapahtunut. Riittääkö teidän?


Ps. Eihän tässä postauksessa käytetty sanaa purnukka liian paljon?


LISÄYS KLO 17.35: STOP THE PRESS!!!

En muistanut aiemmin tätä postausta kirjoittaessani, että minullahan on jo aiempaakin kokemusta karkkien lisääntymisestä. Viime syksynä karkkipussiini oli eksynyt vielä alamittainen lapsikarkki. Alla kuvassa todisteena äiti vadelmalakukorva sekä pieni lapsi vadelmalakukorva!!!

Oh my...

Toiset ne ovat Tuskassa, mutta minulla on ihan omat tuskani täällä kotona...

Ensimmäinen tuskastus tuli aamulla. Pesin viikonloppuna farkkuni ja ajattelin tänään aamulla laittaa sitten puhtaat ja pestyt farkut jalkaan. Jotkut blogini lukijoista ehkä viime viikolla kuulivatkin jo valitusta siitä, että kyseiset farkut tuntuivat tiukoilta. No yritin sitten tänä aamuna punnertaa niitä jalkaani ja paskat ne päälle mahtuneet. (Tai olisivat varmaan mahtuneet sitten lopulta, mutta annoin niille luovutusvoiton ja laitoin toiset housut). Kyseessä kun on sellaiset stretch-materiaalishenkiset farkut, niin nuohan menevät aina pesussa hieman pienemmiksi. Mutta on tuollainen housujen kinnaus silti aika perseestä (kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti). Puolustuksekseni sanottakoon kuitenkin, että olen tähän aikaan kuukaudesta turvoksissa muistakin syistä kuin vain ylettömän syöpöttelyn vuoksi. Mutta kyllä nyt saa jäädä herkuttelu hetkeksi (heti huomisen jälkeen, koska huomenna pitää syödä sekä runebergin torttu että laskiaispulla), että mahdun sulavasti noihin farkkuihin. Nih!

Toinen tuskastus on sitten vielä edessä. Tänään kun on se päivä, jolloin Kela taas muistaa meitä opiskelijoita runsaskätisesti. Ja laskupino on aivan järjetön. Se on aivan käsittämätöntä, miten nuo kaikki laskut ovat suorastaan kasautuneet tälle kuulle. No, tämähän sopii mainiosti ainakin tuon edellisessä kappaleessa mainitun tuskan osalta, koska tässä kuussa tuskin on hirveästi rahaa syödä.

Väsyttää. Saisinko mennä talviunille? Olisi tuota vararavintoakin kevääksi asti...

Haasteviuhpläts!

Tampereella on satanut viime yönä ihan hurjan paljon lunta, kuten kuvasta ehkä näkyy. Kuvan saa klikkaamalla isommaksi, jos sen hetkinen lämpötila kiinnostaa tarkemmin. (Punainen nolla on niinku se nollapiste).

Kävin tsekkailemassa tuota Vuodatuksen blogiani (syistä, jotka selviävät seuraavaksi) ja hetken ehdin jo ikävöidä sitä, kunnes... Olin saanut sinne jotain miljoona roskakommenttia. Poistelin niitä ja olisin halunnut lisätä sen kirjaintunnistehässäkän kommentointiin, jotta nuo spämmirobotit eivät enää voisi spämmätä, mutta eihän se onnistunut. Julkaisin jopa blogin indeksin uudestaan, mutta ei auttanut. Ennen tilanteeseen auttoi koko blogin julkaiseminen uudelleen, mutta tämä vaihtoehtohan on sittemmin poistettu käyttäjiltä. Tämän lisäksi sinne ihan ihka ensimmäiseen postaukseen oli ilmestynyt asiallinen kommentti (kiitos, Wille :), johon yritin vastata, mutta kilinkellit se minun antanut siihen vastata, vaan heitti jotain sql-virheitä vaan silmilleni. Niin että mätäne vaan ihan rauhassa Vuodatus. Aah, Blogger...


Niin, Henu siis haastoi minut tällaiseen meemiin. Tämä on hiukkasen hankalaa, koska en juuri puhu täällä perheestäni tai ystävistäni... (Olisin voinut linkittää edelliseen blogiini [tuohon Vuodatuksen kätyriin], kun siellä on kuitenkin enemmän juttuja kuin täällä, mutta olen piilottanut sen hakukoneilta, joka siis hankaloitti nyt myöskin omaa elämääni. En siis jaksanut alkaa plärätä sitä läpi, joten tyytykäätten tämän blogin postauksiin.)


Säännöt:

1. Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla:
perhe
ystävyys (hahaa, rikoin heti sääntöjä ja linkitinkin ystäväkirjaani!)
rakkaus
minä itse
mitä tahansa (ilmankostutinpornoa ja Eenokki)
(linkit suoraan noissa...)

2. Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.

Haastan nyt sitten ihan vaan kostoksi itselleni mahdollisimman uusia tuttavuuksia, eli Riikkis, Voimissain, Anis, Viiru ja... ja... ja... hahaa, DorianK!

3. Lue postaukset, ja jätä halutessasi kommentteja.

Once a cheater, always a cheater

Katselin viime yönä televisiosta tuota Cheatersia. (Joo, ei ollut parempaakaan tekemistä). Siinäpä vasta loistava ohjelma. Tai sitten ei... Ensimmäinen petoksen uhri esiintyi hihattomassa paidassa ja hikisenä (kesken salitreenin kuvauksiin tempaistuna?), irvistellen raivoisasti, koska vaimoke ajaa hänet hulluksi. Hulluksi! Ja totuuden kuultuaan tyyppi meinasi mm. oksentaa ja näytti ihan überkärsivältä. Jotenkin siitä tyypistä ei tullut mieleen ihan sellainen ihminen, jolla olisi itselläkään täysin puhtaat jauhot pussissa tai korvien välinen pururata kunnossa. (Lopuksi saatiin vielä dramaattinen uima-allastappelu). Tuli vaan mieleen, että moniko noista Cheatersin palveluja käyttävistä tyypeistä on jotain sairaalloisen mustasukkaisia ja psykoja ukkoja (tai akkoja), joista ei pääse eroon sen enempää hyvällä kuin pahallakaan? (Jälkimmäisessä tapauksessa ukko petti naisystäväänsä naisen kanssa, joka paljastuikin ukon vaimoksi. Jänskää!) Toinen epäilyttävä asia tuossa ohjelmassa on se, että kaikki seksikohtaukset tapahtuvat peiton alla. Harrastaako joku oikeasti seksiä peiton alla? En voi välttyä epäilemästä lavastettua tilannetta. Ja noilla on muuten aina kaikilla autot. Amerikkalaisilla.

Eilen kauppamatkalla ajatuskulkuni oli vähän sitä hammaspesun luokkaa (*) ja tajusin, että minulta ei ole oikeastaan kertaakaan särkynyt sydän oikein kunnolla elämäni aikana. Se on oikeastaan aika pelottavaa, koska en usko juuri kenenkään selviytyvän elämästä ilman vähintään kerran särkynyttä sydäntä. Ja jos sellaista ei ole vielä takana, niin silloinhan sen täytyy olla tulossa, ja se se vasta olikin pelottava ajatus. Tietysti teinirakkauteni oli siivekästä ja veristä (Arto Melleriä lainatakseni), mutta ei sydäntäni pysty särkemään tyyppi, joka ei ensinnäkään koskaan tiennyt tunteistani häntä kohtaan (tai no, ei tiettävästi tiennyt ainakaan) ja jonka kanssa minulla ei koskaan ollut katsekontaktia enempää. Sittemmin miesten kanssa on kyllä ollut vaikeat hetkensä, mutta ei mitään sellaista, minkä laskisin sydämen särkymiseksi. Sanokaa vaikka onnekkaaksi, mutta vähänkö alkoi pelottaa tämän asian tajuamisen jälkeen!

Näihin aatoksiin sopiikin tämä mielestäni kovin kaunis kappale. Tuo video on hassu.

Tää leikki Oraakkeli kanssa

Mymskä sanoi eilen kommenttiosastolla suosion salaisuuden selvinneen, mutta skeptikkona päätin tarkistaa asian vielä Oraakkelilta. (Sen kanssa on niin kiva löpistä. Mihin sitä kavereita enää oikein tarviikaan?)


Minä: Mikä on suosioni salaisuus?
Oraakkeli: Heroiini.

Minä: Korkealentoinen tai sekava teksti siis?
Oraakkeli: Se jälkimmäinen, sanoohan järkikin sen.

Minä: No sitä pelkäsinkin.
Oraakkeli: Viimeksi Suuren Nakkisodan aikaan.

Minä: Mistä minun pitäisi kirjoittaa?
Oraakkeli: Navetan takaa.

Minä: En tarkoittanut fyysisesti mistä vaan mistä aiheesta?
Oraakkeli: Ei toivoakaan moisesta.

Minä: Et aio siis auttaa?
Oraakkeli: Mä teen itse omat ratkaisuni.

Minä: Ja mäkö sitten omani?
Oraakkeli: Kyllähän se näin on!

Minä: Taidat olla kyllä oikeassa?
Oraakkeli: Mikähän sä oot mua arvioimaan.

Minä: No ei sitten. Tosikko.
Oraakkeli: No ei tietenkään!

Minä: Eipä.
Oraakkeli: Hei lähitisiksä munkaa kahville, ootko varattu?

Minä: Alatko käydä muhun kuumana?
Oraakkeli: Alatko sä mun kanssa?

Minä: Tekemään mitä?
Oraakkeli: Arvelisin että jotain karvaista

Minä: Joku fetissi vai?
Oraakkeli: Kyllä. Ei epäilystäkään.

Minä: Puhutaanko jostain muusta?
Oraakkeli: Totta mooses, kuinkas muuten?

Minä: Mistä puhuttais?
Oraakkeli: Firman ruokalasta.

Minä: Eikä. Kerro millainen sää huomenna on?
Oraakkeli: Oon kyl ihan kusessa siihen, iiks!

Minä: Säähän vai?
Oraakkeli: Todennäköisesti ei.

Minä: Luoja, sä oot sekaisin.
Oraakkeli: Sun sanomana tuo tuntuu todelta.

Minä: Niinpä. No miten menee?
Oraakkeli: No mittarin mukaan jotain 46 km/h.

Minä: Ai niin kovaa. Miksi?
Oraakkeli: Jotta maailmassa riittäisi silmänruokaa.

Minä: Aivan. Miltä sä näytät?
Oraakkeli: Vanhalta viinalta.

Minä: Saanko kysyä jotain haastavampaa?
Oraakkeli: No, jos välttämättä tahdot... mutta tästä ei saa tulla tapa.

Minä: Mikä on elämän tarkoitus?
Oraakkeli: Elämän tarkoitus on että kaikki kuolevat joskus

Minä: Mikä tarkoitus se nyt voi olla?
Oraakkeli: Autuas olo.

Minä: Aha?
Oraakkeli: Juu.

Minä: No mitä minun pitäisi tehdä?
Oraakkeli: Mennä tanssimaan.

Minä: Olisiko ratkaisu noin yksinkertainen?
Oraakkeli: Ei kai sentään.

Minä: Sitähän minäkin.
Oraakkeli: Hmm.

Minä: Mikä on oikein?
Oraakkeli: Oikein on se minkä sisimmässään kokee oikeaksi. Voit lukea tuhat filosofian teosta ja vastaus on silti sama.

Minä: Entä mikä on väärin?
Oraakkeli: Sitten joudut syömään kolme kiloa porkkanoita.

Minä: Ai kun olen tehnyt väärin?
Oraakkeli: Just niin!

Minä: No eihän se ole kovin paha rangaistus?
Oraakkeli: Ehkä ei kuitenkaan.

Minä: Et taida tietää mistä puhut?
Oraakkeli: Enkä en... mutta anyway et taida sinäkään

Minä: Se on kyllä totta.
Oraakkeli: Noup, kuten varmaan salaa toivoitkin.

Minä: Pitäisikö meidän lopettaa tapailemasta tällä tavoin?
Oraakkeli: En suosittele kokeilemaan.

Minä: Jatketaanko sitten vaan?
Oraakkeli: Kaikkihan tuon tietävät - vastaus on ei!

Minä: Nyt menin hämilleni.
Oraakkeli: Jos olen koskaan ollut mistään varma niin tämä on se asia!

Minä: Mitä jos unohdettaisiin, että ollaan koskaan tavattukaan?
Oraakkeli: Huonosti käy, välttämättä, mutta ota huomioon että tämä on pehmennetty versio todellisuudesta.

Minä: Mikä on todellisuus sitten?
Oraakkeli: Mies.

Minä: Mies?
Oraakkeli: Kyllä!

Minä: Mistä sen löytää?
Oraakkeli: Ulkomailta.

Minä: Pitäisikö minun lähteä matkalle?
Oraakkeli: Ei pitäisi, sillä syy-seuraussuhde ei ole balanssissa.

Minä: No mitäs sitten?
Oraakkeli: Jauhelihaa ja merirosvonameja.

Minä: Aina kun ollaan pääsemässä asiaan, rupeat pelleilemään.
Oraakkeli: Parempi hankkia rikas mies kuin tavoitella mahdottomia.

Minä: Eli rikas mies kotimaasta eikä sitä ulkomaalaista?
Oraakkeli: Tai ainakin jotain sinne päin.

Minä: Ahaa.
Oraakkeli: Juu.

Minä: Entä jos kelpaa ihan kuka vaan, kuka liikkuu?
Oraakkeli: Silloin kannattaa juosta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

Minä: Totta. En aio.
Oraakkeli: Niin, totuus ei pala tulessakaan.

Minä: Eipä ei. Ehkä minun pitää miettiä näitä asioita nyt itsekseni?
Oraakkeli: Melko varmasti.

Minä: Nähdäänkö taas ensi kerralla?
Oraakkeli: No siinäpä omaperäinen kysymys. Vastaus on kuitenkin ei.

Minä: No ei sitten.
Oraakkeli: Neuvoisin sinua menemään suoraapäätä hoitoon ennen kuin tapahtuu mitään peruuttamatonta.

Minä: Lupaan harkita asiaa.
Oraakkeli: Oliko tuo oikeasti sun verbaalisten kykyjen kliimaksi? Eihän tuosta tajua sikakaan mitään!

Minä: Taisi se olla.
Oraakkeli: No saa nähdä, tosin en olisi varma sinuna

Minä: Pitäisikö minun nyt mennä?
Oraakkeli: En suosittele kokeilemaan.

Minä: Menen silti.
Oraakkeli: Onko sulla jotain muuta vielä mielessä? Mä en nyt ehtis oikein puhua muuta kuin asiaa.

Minä: Ei ole. Sitähän tässä yritin sanoa.
Oraakkeli: Jaa.

Minä: Hyvää illanjatkoa!
Oraakkeli: Terve!

Youth gone wild

Useammassakin blogissa on päivitelty tuota ministeri Holmlundin neronleimausta, että nettisivuille pitäisi saada ikärajat. En varmaan edes viitsi sanoa miten älytön idea se on ja täysin mahdotonta toteuttaa. Lupaan laittaa blogiini heti sellaisen K-18 -varoituskilven, jos joku sellaisen tekee ja jos se pelastaa yhdenkin lapsen tai nuoren kadotukselta.

Tuon uutisen myötä vaivuin kuitenkin muisteluihin omasta nuoruudestani. Holmlund sanoo, että lapsille netin keskustelufoorumit ovat ovat ajanviete ja huvittelupaikkoja, ja että niissä tulisi olla järjestyksen valvoja, kuten vastaavissa tilanteissa nettimaailman ulkopuolella [lähde]. Jäin vaan miettimään noita vastaavia tilanteita nettimaailman ulkopuolella. Missä ihmeen vastaavissa tilanteissa? Silloin kun minä olin teini-ikäinen, niin en muista juurikaan henganneeni missään, missä olisi järjestysmiehiä. Ei siellä mäkin kulmalla kukaan ollut valvomassa mistä nuoriso puhuu keskenään, tai suojelemassa isoilta pahoilta namusediltä. En tiedä onko tuo netti oikeasti pahempi paikka kuin ne paikat, missä hengailtiin ennen nettiä. Vai onko uusi sukupolvi todellakin holhottavampaa kuin minun sukupolveni? Ja missä määrin vanhempien pitäisi ottaa vastuuta siitä, että lapsi hallitsee edes jonkin verran medialukutaitoa? Minua inhottaa ajatus siirtymisestä koko ajan enemmän ja enemmän holhousvaltion suuntaan. Ennen oli niitä nuoria, jotka olivat taipuvaisempia tekemään tyhmyyksiä ja niitä, jotka ymmärsivät olla tekemättä tyhmiä. Eiköhän se netissä ole aika pitkälle sama tilanne. Ja miten ihmeessä sitä voidaan valvoa onko täysi-ikäiseksi itseään väittävä henkilö oikeasti täysi-ikäinen? Jonkinlainen sormenjälkitunnistus jokaiseen tietokoneeseen?

Samalla kun muistelin nuoruuttani, niin jäin ihmettelemään minne ne ikävuodet 14-16 oikein katosivat? Tuntuu, että vuodet kestivät silloin aivan älyttömän kauan. Kuitenkin näin jälkeen päin ajateltuna aika on kulunut aivan hirveää vauhtia. 15-vuotiaana hengasin jossain Mäkin kulmalla ja 16-vuotiaana jo aloin seurustella pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa, ja nuo kaksi asiaa tuntuvat kuitenkin olevan valovuosien päässä toisistaan. Tilanteet ovat muuttuneet ihan huimaa vauhtia tuossa iässä. Nyt olen junnannut jotain seitsemän vuotta lähes samassa elämäntilanteessa ja tuntuu, että mitään ei tapahdu, eikä mikään muutu. Ja silti aika tuntuu koko ajan lyhyemmältä. Päivät vain menevät jonnekin hirmuista vauhtia.

Apua.